As Oy Kaakkurinkartano, Siipipeilintie 5, Oulu. Urakointi ja suunnittelu Tarmo-Rakenne Oy.
Tarmo-Rakenteen 12-huoneistoinen rivitaloyhtiö on rakennettu yrityksen noudattamaan tapaan: talo tehdään tiettyyn pisteeseen valmiiksi, ja viimeistellään sisätiloiltaan vasta ostajan löydyttyä.
Tämä antaa hyvät mahdollisuudet muokata huonejärjestystä asukkaan toiveiden mukaan. Näin on tehty yhtiön yksikerroksisissa huoneistoissa, sen sijaan tässäkin esiteltävät kaksikerroksiset asunnot on toteutettu jokseenkin alkuperäisen mallin mukaisesti.
Kaakkurin laitamille sijoittuvan yhtiön tontinkäyttö on asemakaavan linjausten mukainen. Taloja on kaksi, korkeampi pääty katua vasten ja matalampi kohti puistoa. Sisäänkäynnit ovat talojen pohjoissivulla ja asuntopihat eteläsivulla.
Pysäköintialue sijoittuu tontin pohjoispuolelle ja yhteinen leikkipaikka talojen väliin. Kokonaisuus on selkeä ja järkevä, mutta tavanomainen.
Kaksikerroksisia huoneistoja on kahta kokoa, esimerkkihuoneistona on näistä pienempi 88-neliöinen. Isommat asunnot ovat puolisen metriä leveämpiä, muuta eroa ei ole. Huoneet ovat samoilla paikoilla, mutta väljempinä.
Ensiksi yhtiöstä on myyty pienemmät ja 15 000 euroa halvemmat huoneistot. Kymmenestä lisäneliöstä ei ole nähtävästi koettu saatavan riittävästi lisäarvoa.
Käyttökelpoista ja konstailematonta
Pienemmässä asunnossa keittiö on kuitenkin hieman liian kapea, kalusteiden väliin jäävä tila on tavanomaista niukempi. Alakerta on kuitenkin yleisilmeeltään tilava. Tilaa ei tarvittaisi paljoakaan enempää, jotta olohuoneen jatkoksi saisi sijoitettua erillisen makuutilan, mikä raihnaistuvaa kansaa ajatellen pitäisi kaksikerroksisen asunnon maantasokerroksessa aina olla.
Tästä asunnosta puuttuu myös samasta näkökulmasta tarpeellinen alakerran suihku.
Jos kaksikerroksisen rivitaloasunnon alakertaan halutaan makuuhuone ja suihku, laajenee alakerta helposti alaltaan suuremmaksi kuin mitä yläkertaan tiloja tarvitaan. Tämä antaisi toisaalta arkkitehtisuunnittelussa mahdollisuuksia elävään massoitteluun ja julkisivujen korkeusvaihteluihin.
Olohuoneenkin voisi tällöin nostaa korkeammaksi läpi välipohjan, mikä antaisi oman säväyksensä sisätiloihin. Tämä tietty lisää laadun ohella myös rakennuskustannuksia, mutta eivät jälkeenpäin asennetut porrashissitkään halpoja ole.
Esimerkkihuoneiston yläkerrassa huoneet ovat reiluja ja hyvin kalustettavia. Saunaosasto tuntuu ahtaalta, kun suihkutila on erotettu väliseinällä wc-kodinhoitohuoneesta.
Näissä neliöissä tilan jako ei vaikuta kovin perustellulta, yhtenäisenä tila olisi myös paremmin ja toimivammin kalustettavissa. Väliseinän kanssa tilaa saisi olla reilusti enemmän. Tätä ei kuitenkaan löydy edes suuremmasta versiosta, jossa lisäväljyys on otettu asuinhuoneisiin.
Kokonaisuutena asunto on kuitenkin käyttökelpoinen ja konstailematon sovellus tutusta ja koetellusta perusratkaisusta. Näitähän on Suomeen rakennettu 1970-luvulta lähtien.
Asuntoon on helppo muuttaa ja asettua taloksi. Se vastaa edelleenkin hyvin arkiasumisen haasteisiin, mutta portaiden nousemisen välttämättömyyden takia asuntoon ei kannata jäädä vanhenemaan.