Ympäristöministeriö varautuu käytöstä poistuvien tuulivoimaloiden purkuaaltoon nykyistä sääntelemätöntä tilannetta selkeyttävillä lakiin kirjattavilla pelisäännöillä (Kaleva 30.4.).
Mutta muuttaisiko ehdotettu sääntely lopulta ”maan tapaa”, jossa vain maanpäälliset osat puretaan?
Lakiehdotuksen mukaan voimalan omistajan olisi purettava käytöstä poistetut tuulivoimalat perustuksineen ja palautettava sijoituspaikka rakentamista edeltävään tilaan.
Ennen rakentamisen alkamista hanketoimijan olisi myös asetettava kunnan hyväksi vakuus purkamiskulujen varalle.
Jos voimaloiden omistaja laiminlöisi purkamisen, kunta vastaisi purkamistoimista ja purkamiskustannuksista vakuuden ylittävältä osin.
Hallituksen esitysluonnos sisältää kuitenkin ristiriitaisia säännöksiä ja aukkoja.
Vaikka lähtökohtana lakiehdotuksessa on tuulivoimaloiden ja niiden perustusten purkaminen kokonaan, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voisi kuitenkin purkamisluvassa määrätä, että perustukset puretaan vain luvassa täsmennettyyn syvyyteen asti, jos purkamisesta aiheutuu ympäristöhaittoja, joita ei voida purkamistavan valinnalla vähentää.
Purkamisesta syntyvät ympäristöhaitat ja keinot niiden vähentämiseksi määrittelisi se taho, joka on vastuussa purkamiskuluista, eli voimaloiden omistaja purkamislupahakemuksessa.
Purkamisen laajuudesta päättäisi se taho, joka on toissijaisessa vastuussa purkamisen kustannuksista, eli kunta.
Kun sekä purkamisluvan hakija että purkamisluvan myöntäjä voisivat hyötyä taloudellisesti siitä, että perustuksia ei pureta tai ne puretaan vain osittain, on olemassa suuri vaara, että perustukset useissa tapauksissa lopulta jäävätkin purkamatta.
Huonoa ehdotetussa sääntelyssä on myös se, että kunta voisi määrätä perustusten jättämisestä purkamatta ilman maanomistajan suostumusta. Tuulivoimaloiden omistajan ja kunnan taloudellinen intressi voisi syrjäyttää maanomistajan oikeudet.
Purkamistoimenpiteille ei myöskään ole asetettu lakiehdotuksessa minkäänlaista määräaikaa, joten purkamisessa olisi mahdollista viivytellä pitkäänkin.
Purkuvakuudesta päätettäisiin tuulivoimaloiden rakentamislupapäätöksissä. Vaikka purkamisvastuun jääminen kunnalle tarkoittaa kustannusten kaatumista käytännössä veronmaksajille, kuntalaisia ei kuitenkaan tarvitsisi kuulla purkuvakuuden määrää koskevasta päätöksestä, eikä valitusoikeuttakaan useissa tapauksissa olisi.
Rakentamislupia koskeva valitusoikeushan on hyvin suppea.
Pääosa uusista säännöksistä koskisi lisäksi vain niitä tuulivoimaloita, jotka saavat rakentamisluvan laissa säädettävän ajankohdan jälkeen, joten lakiin on jäämässä yli 2 000 tuulivoimalan aukko.
Tärkeimpiä säännöksiähän ei sovellettaisi olemassa oleviin ja ennen mainittua ajankohtaa rakentamisluvan saaneisiin tuulivoimaloihin.
Lakiluonnos on hyvä alku, mutta vaatii vielä paljon korjaamista.
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry
Sari Murto, puheenjohtaja, FM
Riitta Lindgren, maankäytön asiantuntija, KTM