Heinäpään puutalokorttelit rakennettiin uudelleen suurelta osin 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin toteutus tapahtui usein puoli korttelia kerrallaan. Kun uudet rakennukset olivat sekä laajempia että korkeampia kuin vanhat puutalot, oli vaikutus kaupunginosan rakeisuuteen merkittävä.
Tuo kaupunkisuunnittelijoiden ammattitermi viittaa rakennusten kokoon: mitä harvemmista ja suuremmista yksiköistä kaupunki koostu, sen pitempään on pienen ihmisen katua kuljettava, jotta seuraava mielenkiintoinen yksityiskohta sattuu silmään. Rakeisuudella on siten suora vaikutus kaupunkikuvan elävyyteen ja kiinnostavuuteen.
Toisinaan ruutukaava-alueellakin tapahtuu pienimuotoista täydennysrakentamista. Tämänkertaisen puntarikohteen tontilla sijaitsi ennen kaksikerroksinen pienkerrostalo muutaman metrin katulinjasta sisäänvedettynä. Uusi rakennus on pohjapinta-alaltaan vain hieman entistä suurempi.
Kerroksia on neljä, ylin sisäänvedetty, joten vaikutelma on lähellä kolmikerroksista. Mittakaava on siis edelleen kohtuullisen intiimi ja osoittaa, että kerrostaloillakin voidaan luoda vaihtelevaa kaupunkiympäristöä.
Kaupunkikuvallinen elävyys ei ole ainoa etu, yhden portaan ja 17 asunnon taloyhtiöstä voi syntyä aivan mukavakin yhteisö. Ainakin naapurit tulevat helpommin tuntemaan toisensa kuin suuremmissa yhtiöissä.
Kadun pohjoislaidalla sijaitsevassa talossa parvekkeet suuntautuvat kadulle, joka on kuitenkin umpikujana hiljainen. Vastapäiset rakennukset sijaitsevat väljästi ja katuun nähden viistosti, joten tunnelma kadulla on väljä ja valoisa. Sisäpiha jää sen sijaan varjoisaksi, ja suurimman osan siitä vievät autotallit ja -paikat, jotka myydään erikseen asukkaille.
Maanalainen autohalli, joka tässäkin kaupunginosassa alkaa olla yleinen ratkaisu, olisi ilmeisesti tullut näin pienessä yhtiössä suhteettoman kalliiksi.
Autopaikkojen lisäksi pihalle mahtuu vain pieni leikkipaikka hiekkalaatikoineen. Isommat lapset hyötyvät jo toki enemmän läheisen liikuntapuiston mahdollisuuksista.
Keskikerroksissa asuntoja on viisi. Maantasokerroksesta asuntoja on kolme, kun alasta vie väestönsuoja osansa. Ylimmässä neljännessä kerroksessa on vain kaksi suurta huoneistoa, julkisivun sisäänveto tarjoaa asukkaille suuret parvekkeet.
Tarkasteltavana on peruskerroksen kolmen huoneen päätyasunto. Ahtaalla tontilla ei päätyyn ole ollut mahdollista sijoittaa ikkunoita, joten kyse on tavallaan läpitalonhuoneistosta.
Neliöitä on niukanpuoleisesti (65,5 m2). Talolla on runkosyvyyttä 12,5 metriä, joten yksinkertainen jakolasku osoittaa huoneistolle jäävän kovin kapean siivun. Kadun puolella olohuone vie oman tilansa, josta ei ole paljoa tingittävissä. Näin viereinen makuuhuone jää kapeaksi.
Pohjoispuolella sauna ja toinen makuuhuone mahtuvat hyvin vierekkäin. Tässä tuolileikissä jääneen osa lankeaa keittiölle, joka sijaitsee keskellä asuntoa saaden luonnonvaloa ainoastaan välillisesti olohuoneen kautta.
Parveke on onneksi sijoitettu makuuhuoneen puolelle, jolloin se ei varjosta olohuonetta. Ja onhan tämän ikkunan suunta lounaaseen, joten kohtuullisesti on pimeän keittiön ongelmaa onnistuttu lievittämään.
Pohjaratkaisu on toisaalta hyvin tehokas, hukkaneliöitä tästä ei helpolla löydä. Eteinen on käytännöllisen muotoinen ja naulakkoakin on riittävästi. Pieni keittiö on tehokas: kaikki on käden ojentaman päässä. Useammalle kokille tulee toisaalta ahdasta.
Ruokailutila ja olohuone on yhdistetty, mikä säästää neliöitä. Ruokapöytä voi olla suurempikin kuin pohjapiirroksessa esitetty. Varsinainen oleskelutila on kuitenkin ahdas, ja sohvakaupassa on syytä liikkua mittanauhan kanssa.
Suuret nykykalusteet eivät välttämättä tähän asuntoon mahdu.
Päämakuuhuone on ahdas, pinnasänkyä tai työpöytää ei mahdu. Kapea kakkosmakuuhuone on neliöidensä puolesta hyvinkin riittävä, mutta huoneen muoto vaikeuttaa kalustamista.
Sauna on tämänkokoiseen asuntoon riittävä ja käytännöllisesti järjestelty. Koneet ja kaapit ovat siististi rivissä yhdessä päädyssä etäällä suihkun roiskeista. Löylyhuoneessa on ikkuna.
Erillinen wc on kolmiossa ehkä luksusta. Se on toki miellyttävä lisä, mutta toisaalta vie myös vähiä neliöitä, joita ainakin päämakuuhuoneessa saattaisi tarvita.