Itsenäisyyden alusta saakka on maassamme vaikuttanut useita eri poliittisia aatteita ja asiaryhmiä kannattavia puolueita. Ne ovat summittain tarkasteltuina jakaneet äänestäjämme kahteen pääleiriin, oikeistoa tai vasemmistoa suosiviin.
Itsenäisyytemme myrskyisän alun ja myös raskaitten sotiemme jälkeen on vallan näkyvä painopiste heilahdellut joskus ärhäkästikin vasemmisto oikeisto enemmistön välillä. Se on ollut seurausta kansan vaaleissa ilmaiseman enemmistön tahdosta.
Yleisesti voitaneen todeta, että kriisit ovat jyrkentäneet vaalien ”taisteluasenteita” ja suotuisan kehityksen jaksot ovat niitä hillinneet. Pääosin asiallinen toimintatapa on asteittain kehittänyt maastamme arvostetun demokratian, joka on saanut paljon huomiota aikaisemman rauhallisen, viisaan ja pitkäjännitteisen kehitystyönsä ansiosta.
Nyt on tapahtunut muutos. Maapallolla on jälleen noussut voimankäyttöön innostunut oikeistovirtaus, joka monissa maissa on demokratiaa väheksyen ottanut eriasteisesti valtaa käsiinsä ja ryhtynyt enemmistövallalla uudistamaan hallintojärjestelmiä samalla unohtaen toimivan demokratian perusajatuksen: neuvotellen kuunnella myös vähemmistöjen mielipiteitä asioissa, jotka merkitykseltään, volyymiltaan ja historiallisesti ovat yhteisiä.
Nyt on meidänkin oikeistovoimamme (johon olen aikoinaan elämäntielläni itsekin leimautunut) innostunut voimankäyttöön. Ne eivät osaa etsiä, löytää tai kehittää eettisesti kestävää yhteistä, aikaisemmin voittoisaa yhteistyön arvopohjaa.
Tällainen toiminta ei ole demokratian kulttuuriarvon mukaista. Uhkaavan ilmastokriisinkin tiedetään osittain kehittyneen maapallolla markkinatalouden ahneussektorin itsekkäästä toiminnasta. Siitä on osittain seurannut myös kansalaisten eriarvoisuuden ja syrjäytymisen lisääntyminen.
Uskon suomalaisten pystyvän parempaan yhteistyöhön ja todellisen, yhteisen vastuun kantamiseen. Voima ei ratkaise, kyky, viisaus ja tahto ratkaisevat.
Veikko Hulkko
Oulu