Vaahteramäen Eemeli alkaisi vihertää kateudesta, jos tämän näkisi.
Seppo Nauhan verstashuoneessa ei tarvitse kuluttaa aikaa pelkästään vuoleskeluhommissa, hänen piilopirttinsä on jalostettu paljon pitemmälle.
Nauhan tallista löytyvät kaikki tarpeelliset puutyökapineet. Porat ja vannesahat ovat tehdastekoisia, mutta osa välineistä on omaa tuotantoa; tiettyä tarkoitusta varten valmistettuja.
"Kun kaikkiin tarpeisiin ei ole ollut sopivaa laitetta, niitä on pitänyt suunnitella itse", tuumaa Seppo Nauha.
Nauha kutsuu verstasta henkireiäkseen. Ja silloin tällöin se palvelee ainakin jossain määrin samassa tarkoituksessa kuin Vaahteramäen liiteri.
"Talossa on neljä naista, välillä on parempi pysyä jaloista pois", naureskelee Nauha.
Puolenkymmentä vuotta sitten Seppo Nauha sai päätökseen pitkän projektin: polvet eivät enää kestäneet pomppimista lentopallon perässä ja neljännesvuosisadan mittainen urheilu-ura päättyi.
Mutta eihän tekevä mies osaa jouten olla: Nauha siirtyi salista puutyöverstaaseen. Se aika minkä ennen vei lentopallo, sujahtaa nykyisin omakotitalon päädyssä olevassa autotallissa.
Eemeli tuotti arestiverstaassaan mittavan kokoelman puu-ukkoja, mutta kaveri oli pikkutekijä Nauhan rinnalla. Seppo Nauhan työtiloista löytyy vaikuttava määrä kynttilälyhtyjä; eivätkä läheskään kaikki vuoden mittaan askarrellut ole enää kotona.
"Näitä syntyy 300-500 kappaletta vuodessa. Varovasti arvioituna olen tehnyt tässä tilassa yhteensä noin kaksi tuhatta lyhtyä", Nauha kertoo.
On selvää, ettei moista määrää pelkästään kavereille jaeta. Harrastuksesta on tullut Nauhalle pienimuotoista liiketoimintaa, sillä etenkin joulun alla lyhdyt tekevät kauppansa. Ylituotantoa ei ole kuulemma juuri tullut; tai jos on, ylivuotiset ovat lähteneet varastoista viimeistään seuraavana jouluna. Ne kun eivät piloille mene.
Kynttilälyhdyt ovat perusteellisen suunnittelun ja tuotekehittelyn tuloksia. Nauha sanoo, että monenlaisia mietintöjä oli pidettävä, ennen kuin niistä tuli tekijälleen mieluisia. Lyhdyn tekeminen vaatii nelisenkymmentä työvaihetta, joten homman saaminen sujuvaksi otti sekin aikansa.
"Yksi asia, missä ei voi yhtään fuskata, on laatu. Materiaalin on oltava parasta, koska vain laatu kantaa hommaa. Käsitöitä tehtäessä pitää noudattaa elinkaariajattelua; tuotteen pitää kestää ja sillä pitää olla takuu", Nauha painottaa.
Ammatiltaan Seppo Nauha on käsitöihin erikoistunut luokanopettaja ja aikoo sellaisena pysyäkin. "Pankinjohtaja huolehtii siitä, että on syytä käydä töissä. Näiden lyhtyjen kanssa askartelu on sellaista, että juna puksuttelee pikku hiljaa eteenpäin. Olen saanut hankittua työkalut, materiaalit ja pikkuisen on jäänyt tekopalkkaakin."
"Elinkeino tämä ei ole, eikä siitä sellaista tule. Homma on mukavaa, kun sitä voi tehdä kun huvittaa ja sen verran kuin huvittaa", Nauha sanoo.
Yksi haave askartelijalla on: saada auto taas talliin sisälle. Suunnitelmissa on pystyttää pihalle uusi työtila, mihin kaiken saisi viimeisen päälle paikoilleen ja toimivaksi.
Verstaassa vierähtää aikaa vaihtelevasti, keskimäärin kymmenen tuntia viikossa. Aivan joka päivä mies ei sen ovea avaa, mutta ei paljon muutenkaan.
Vaimolla on kuulemma joskus ollut sanomista ajankäytöstä, mutta toisaalta aviomiehen näppäryydestä on ollut hyötyä sisustushommissa. Melkein kaikki huonekalut ovat kotitekoisia, omille paikoilleen suunniteltuja.
Jussi Pääkkönen