Yritykset: Kemp­pai­sen ken­kä­kaup­pa Oulun kes­kus­tas­sa täyttää 100 vuotta

Teollisuus: Tältä näyttää maail­man suurin kahden puu­la­jin kui­vaus­ko­ne

Luitko jo tämän: Tältä näyt­tä­vät tu­li­pa­lon jäljet Oulun Ran­ta­ka­dul­la

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Kolumni

Ur­hei­lu­lu­kio­lai­ses­ta­kin voi tulla kokki – 16-vuo­tiaa­na ei tar­vit­se tietää, mitä isona halua tehdä

Jatko-opinnot ovat yläkoulun päättäneille seuraava suuri vaihe elämässä. Mutta miksi oikein stressaamme niin paljon?

Kaukovainion koulun 8A-luokalla opiskeleva Riina Kajatsalo oli tet-harjoittelussa Kalevassa.
Kaukovainion koulun 8A-luokalla opiskeleva Riina Kajatsalo oli tet-harjoittelussa Kalevassa.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Kolumni

Yhdeksännen luokan viimeisenä koulupäivänä kihistään jännityksestä koulun salissa. Puvun kravatti kuristaa kaulaa ja mekon nyörit puristavat kylkeä. Lauletaan suvivirttä ja odotetaan jo malttamattomana lomaa ja ensi syksyä, kun jatko-opinnot alkavat.

Joillakin vierähtää silmästä kyynel, joitakin vaan naurattaa. Siltä se on näyttänyt, kun on katsellut kevätjuhlia seitsemän vuoden ajan.

Jatko-opinnot ovat yläkoulun päättäneille seuraava suuri vaihe elämässä.

Opiskelen vasta kahdeksannella luokalla, mutta huomaan jo, että opettajat luovat paineita koko yläkoulun ajan. Tätä numeroa pitäisi korottaa ja tätä, tätä ja tuota.

Se on ahdistavaa. Tulee sellainen tunne, että elämässä on väliä vain numeroilla. Kotona stressataan mahdottomilta tuntuvien esseiden ja kokeiden parissa, kynsinauhoja revitään auki. Hermostuttaa ehtiikö saada kaikkea ajoissa valmiiksi.

Kyseessä ovat vain seuraavat opinnot, mutta miksi me stressaamme niin paljon?

Voi kuvitella, että yhdeksän melko samanlaisen peruskouluvuoden jälkeen tuntuu jännittävältä mennä jonnekin uuteen paikkaan. Saa kerrankin vaikuttaa siihen, mihin menee ja mitä opiskelee. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Mutta on se varmasti myös pelottavaa. Mennä uusien, osaksi tuntemattomien ihmisten keskelle, uuteen tuntemattomaan kouluun ja uuteen rutiiniin. Kaikki on uutta.

Monesta nuoresta tuntuu siltä, että jatko-opinnot määrittävät koko loppuelämän. Tuntuu, että tietä, jonka on valinnut, ei voi muuttaa. Ei voi kääntyä takaisin tai kääntyä mutkasta toiseen suuntaan

Mutta kyllä suuntaa voi vaihtaa. Jos olet käynyt urheilulukion, sinusta voi tulla kokki. Jos olet painostanut lukiossa taideaineisiin, sinusta voi tulla poliisi. Jos opiskelet amiksessa sähköalaa, sinusta voi tulla luokanopettaja.

Toisen asteen opinnot eivät määritä loppuelämää tai ammattia. Mutta jännittäminen ja pelottaminen on sallittua. Itseänikin jännittää jo nyt.

Ehdotan, että älä stressaa liikaa. Ei kuusitoistavuotiaana tarvitse vielä tietää, mitä isona haluaa tehdä. Ei tarvitse tietää parikymppisenäkään. Yliopistossakin voi vaihtaa vielä alaa.

Entä jos vain eläisi hetkessä, yrittäisi selvitä tästä päivästä, ei murehtisi huomista eikä tulevia vuosia? Antaisi huomisen vain tulla, ilman pelkoja sitä kohtaan.

Ei lukiota tai ammattiopistoa kannata stressata. Ne ovat vain kouluja, ihan niin kuin ala- tai yläkoulukin. Kaikkia jännittää, kaikki ovat samassa tilanteessa.

Minkä koulun valitsetkin, niin varmasti opit siellä kaikkea uutta. Kun astut ovista viimeisen kerran ulos, olet paljon rikkaampi kuin tullessa.

Riina Kajatsalotoimitus@kaleva.fi
Kaukovainion koulun 8A-luokalla opiskeleva Riina Kajatsalo oli tet-harjoittelussa Kalevassa.