Vuoden 2010 pihakilpailun voittanutta pihaa emännöivä Soili Nissilä johdattaa ensimmäisenä talon yläkertaan parvekkeelle. Sieltä kuulemma saa hyvän yleiskuvan pihasta.
Ja matalalla lentävän linnun perspektiiviä tarvitaan: 6?000 neliön kokoinen Oulujokeen rajoittuva tontti tosiaankin hahmottuu paremmin yläilmoista.
Vihreän, tasaisen nurmikentän pintaa rikkovat puu-, pensas- ja kukkaistutukset kuin värikkäät keitaat. Piha on tänä kesänä samassa kuosissa kuin viime vuonna, mitään suuria muutoksia Nissilä ei ole kilpailun jälkeen innostunut tekemään.
"Aivan vielä piha ei ole parhaassa värissä, viikon päästä syysleimut alkavat kukkia", Nissilä selittää. Nyt kukkakeitaat ovat punavoittoisia, suuret ruusut ovat muhkeilla kukilla.
"Näin isossa pihassa punainen on väri, joka näkyy parhaiten. Sininenkin on aivan ihana väri, mutta ei se näkyisi mihinkään."
Laskeutuminen ruohonjuuritasolle osoittaa, että puutarhasta löytyy muitakin värejä. Upeaa harmoniaa luovat kukkaloiston lisäksi lukuisat vihreän eri sävyt. Kuunliljoja ja erilaisia havuja on runsaasti.
"Kuunliljoissa ei ole niin erikoiset kukat, mutta niitä on täällä paljon lehtien erilaisten sävyjen vuoksi."
Myös ikivihreät havut tuovat ympäri vuoden vaihtelevaa värirytmiä hopeisista kuusista tummiin vuorimäntyihin. Moitteetonta puutarhaa katsellessa voisi kuvitella että Nissilän sormet ovat jatkuvasti mullassa.
"Ehei, muitakin kiireitä elämässä on. Rikkaruohoja pitää kitkeä heinäkuun puoleen väliin asti. Kasvit ovat tiiviisti kasvupaikoillaan eikä rikkaruohoille jää paljon valoa", Nissilä selittää ja uskoo pienen heitteillejätön tekevän kasveille ennemminkin hyvää. Kasvien lomasta löytyy yllätyksiä: haapalehtolaisen taiteilijan tekemät lintupatsaat, reunuskivien joukossa lepää pyöreä grafiitinharmaa kivi johon on maalattu makaava seepra. "Sen on siskontyttäreni tehnyt."
Usein puutarhaharrastajat toteavat, ettei piha ole koskaan valmis. Samaa ei tuumaa Soile Nissilä.
"Yksi kasvi kuitenkin on jonka vielä haluaisin, suklaakirsikkapensas", Nissilä tunnustaa.
Se ettei suuria suunnitelmia ole ei tarkoita sitä ettei piha uusiutuisi koko ajan. Nissilä on innokas kokeilija ja pihan reunasta löytyy esimerkiksi pieni pläntti hilloja.
"Otin kokeeksi mökiltä vähän suoturvetta ja siinä mukana tuli hilloja", Nissilä kertoo. Muutama marja on kotisuosta tullut, lähinnä lastenlasten iloksi.
Suon vieressä on neliön verran puolukanvarpuja ja mesimarjaa. Viime vuonna puolukoita tuli pari kolme litraa. Muita hyötykasveja edustavat herukat, karviaiset, pensasmustikka, mansikat, omenapuut ja hillavadelma.
"Hillavadelma on hillan ja vadelman risteytys, marjat ovat isoja ja keltaisia. Maku on sekoitus noita kahta", Nissilä kertoo. Lasihuoneessa kasvaa tomaattia, kurkkuja, paprikaa ja mandariinintaimia.
Perunamaa on nyt lepotilassa kolmen vuoden ajan, sillä aikaa siinä kohoaa kauraa ja innokkaana leviävää unikkoa.
Nissilät olivat alueen ensimmäisiä rakentajia ja vanhaa savista peltomaata alettiin muokata puutarhaksi 1996. "Sain pojaltani joululahjaksi puutarhakirjan ja siitä suunnittelu lähti."
Valtava piha on syntynyt pikkuhiljaa maltillisella budjetilla.
"Kasvien määrä on lisääntynyt omasta takaa. Vain havupuut on pitänyt ostaa. En ole koskaan käyttänyt suuria määriä rahaa puutarhaan. Kaikki pohjatyöt on itse tehty lapiolla."
Vanhasta pellosta ovat jäljellä ojan vieressä kasvaneet lepät ja pajut. Nissilät viettävät pihalla aikaa etenkin silloin kun lapset perheineen ovat käymässä. Yksi hupaisa muisto on myös puutarhan rakennusjoilta.
"Olin juuri tekemässä tätä näin", Nissilä osoittaa ravun muotoiseksi hahmottamaansa aluetta. Sen keskellä ovat nyt valkoiset puutarhakalusteet, vieressä solisee pieni suihkulähde. "Olen suuri Tangomarkkinafani, katson ne aina. Olin lapion varressa kun mieheni kantoi tänne iltakahvit ja matkatelkkarin. Istuttiin tässä, juotiin kahvia ja katseltiin tangomarkkinoita!"