Viime viikkoina olen seurannut vaalipaneeleja ja kuulostellut, miten niissä puhutaan tulevaisuudesta – ovathan vaalit kuitenkin merkittävä hetki vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin joutunut pettymään, sillä keskustelu on ollut enimmäkseen riitelyä menneestä ja kiistelyä siitä, mitä pitäisi tehdä nyt – ilman, että juurikaan kuvailtaisiin, millaista tulevaisuutta nykyhetken toimilla rakennetaan.
Toisaalta tämän ei pitäisi yllättää minua. Vaalipaneeleissa halutaan tuoda esiin puolueiden eroja, jotta äänestäjien olisi helpompaa tehdä päätöksensä. Jos kaikki ovat suurin piirtein samaa mieltä siitä, että tulevaisuuden Suomi on suurin piirtein samanlainen kuin nytkin, mutta polttavimmat ongelmat on ratkottu, ei siitä kovin menevää televisiolähetystä saa aikaan.
Poliitikot ja toimittajat tuntuvat vastaavan myös suomalaisten toiveisiin keskittymällä nykyhetkeen. Sitran Tulevaisuusbarometrin mukaan suomalaisten äänestyspäätökseen vaikuttavat juuri nykyisen säilyttämiseen liittyvät asiat: hyvinvointivaltion säilyminen, julkisen talouden tasapainottaminen ja kansallisen turvallisuuden ylläpitäminen. Miksipä sitä pitäisi hamuta muutosta, jos nykytilanne on jo riittävän hyvä.
Samaisessa tulevaisuusbarometrissa tosin nuorten – siis heidän, jotka siellä tulevaisuudessa pisimpään saavat elellä – prioriteetit poikkesivat muista. Nuoret painottivat eniten ilmaston kuumenemisen rajoittamista alle 1,5 asteeseen ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamista. Kärkikolmikossa oli toki myös hyvinvointivaltion säilyttäminen.
Vaalipaneeleissa siis tarjotaan kansalle sitä, mitä kansa haluaa – nykyisen säilymistä.