Viime päivien vaaliväittelyjen myötä keskusteluun on noussut substanssin lisäksi poliitikkojen persoonallisuus. Tämä on luonnollista, sillä poliitikko tekee työtä ”persoonallaan” ja non-verbaaliikka on iso osa viestintää.
Millainen persoonallisuus ja sitä myötäilevä käytös on poliitikolle sopivaa? Erilaisia persoonia on politiikassa ollut kautta aikojen – räiskyviä ”Timo Soineja” ja hillittyjä ”Matti Vanhasia”. Onneksi näin, äänestäjillä on vara mistä valita.
Kirjoittamaton sääntö kuitenkin on, että poliitikon tulee olla asiallinen, rauhallinen ja viilipyttymäisen harkitseva. Ominaisuuksia, jotka herättävät äänestäjien luottamusta.
Kun poliitikkojen toivotaan olevan monotonisia ”puhuvia päitä”, unohdetaan, että politiikalla on myös viihdearvo.