Kun Marika Keränen oli 17-vuotias, hän ihastui peltojen keskellä sijaitsevaan pikkutaloon Ala-Temmeksellä. Lainaa sen ikäinen ei tietenkään saanut, mutta haave toteutui kuitenkin vuotta myöhemmin. Sitä ennen hän ehti ostaa perinnöllään eli 4 000 markalla raaputusarpoja - niistä kertyi 6000 markkaa.
Pikkutaloaan Keränen asui kymmenen vuotta; varusteina olivat leivinuuni, ulkohuusi, pihasauna ja kylmä vesi. Nyt sen vieressä komeilee uusi, iso 200 neliön talo, jota Keränen asuu yhdessä Karoliina Kekin kanssa. "Entinen mökki mahtuisi nykyiseen keittiöön", he nauravat.
Naiset keräsivät sisustuslehdistä ja muista julkaisuista heitä miellyttäviä kuvia, tunnelmia ja värejä mappiin. Ideoita haettiin myös asunto- ja rakennusmessuilta. Näin jälkeenpäin he ovat huomanneet, että aika monet asiat ovat toteutuneet, vaikka mappia ei varsinaisen rakentamisen aikana selattu kertaakaan.
Marika ja Karoliina ovat suunnitelleet talon yhdessä. Arkkitehti Emett Anderson viimeisteli toiveet, ja toi samalla piirustuksiin vaikutteita Santa Festä, kuten talon kolmelle sivulle leviävät terassit. Sisäänkäyntejäkin on kolmella seinällä. Yksi niistä on varustettu kuraeteisellä - perheeseen kuuluu nimittäin kolme kissaa ja yksi koira.
Talon kattotiilet ovat 50 vuotta sitten valmistettuja. Marika oli pyytänyt niitä pikkutyttönä isältään ja saikin ne. Vanhat sammaleet jouduttiin pesemään painepesurilla ja tiilien asennus katolle oli tosi työlästä, mutta laatu on saanut jopa timpurin ihailun. "Eivät halkeile edes reikää poratessa, ja päälle saa astuakin reilusti."
Rakennustyömaalle palkattiin timpuri seitsemäksi kuukaudeksi. "Laskettiin, ettei meillä ole varaa palkata kahta miestä, joten laitoimme joka ilta timpurille kaikki seuraavana päivänä tarvittavan valmiiksi. Hän pääsi sitten aloittamaan aina heti aamulla työnsä", Marika muistelee.
Naiset kiittelevät timpuri Peteään lehmähermoiseksi mieheksi, joka oli aina valmis neuvomaan kädestä pitäen tarvittavia hommia. Tavallisin kysymys oli: "Mitä sitten tehdään?" Pelkästään piirustuksia lukemalla se ei aina tahtonut selvitä.
Vanhasta talosta uuteen taloon on tuotu toistaiseksi ainoastaan senkki. Kirjoja tuodaan sitä mukaan, kun niitä tarvitaan ja toisen kerroksen kirjasto valmistuu.
Marika sai myös toiveidensa mukaisen sikarihuoneen taloon. Lasinen saunaovi eristää huoneen, mutta ei näkymää ja kuuluvuutta oleskelutilaan. Huippuimuri on säädetty kolminkertaiseksi imaisemaan saman tien kaikki tupruttelut pois.
Sikarihuoneessa on mielenkiintoinen valikoima vanhoja työkaluja. Keittiö on saanut puolestaan hyllykaupalla vanhoja rautaisia silitysrautoja koristeekseen.
Pyykinpesukone pääsi keittiöön, koska siellä pyykki hoituu muun ohessa, naiset päättivät. Keittiön viinikellarin vieressä on kaappi, johon johtaa yläkerrasta pyykkikuilu.
Keittiö suunniteltiin heti alun perin riittävän suureksi isollekin seurueelle. Ruoanlaitto on naisten harrastus, kasvisruoat - eritoten kreikkalainen ja sisialainen - ovat suosikkeja. Karoliina tarvitsee myös paljon kaappitilaa astiafriikkinä.
"Meillä on periaate, ettemme osta mitään, mikä toimisi vain väliaikaisratkaisuna. Mietimme tarkoin kaikki hankinnat", Marika vakuuttaa.
Kun ylimääräistä runkopuuta jäi, Marika keksi käyttää sitä portaikkoon ja maalata puun mustaksi. Portaikon lasit saatiin puretusta lasiterassista. Kierrätyslasista pystytetään vielä yhden terassin seinät suojaamaan sisäänkäyntiä tuulelta ja lumelta.
Pihalla kasvavat niin maa-artisokka kuin parsakin ja monipuolinen valikoima yrttejä, joista osa viihtyy kasvihuoneessa. Kateviljely ja komposti ovat rehevän pihan salaisuus, uskovat Marika ja Karoliina.
Naiset tekivät hyvin tarkan budjetin, jossa myös pysyttiin, kustannusarvio nimittäin alittui 6,8 euroa. Marika on kerännyt mappiin kaikkien hankintojen ja muiden menojen kuitit. Oman työn osuudeksi hän laskeskelee 30-40 prosenttia.