Tiedätkö omenapuun, jonka hedelmät ovat erityisen maistuvia ja säilyviä tai johon liittyy henkilökohtaisia muistoja? Hyvä tapa uudistaa vanhoja hyviä omenapuita on varttaa niiden oksia uudelle perusrungolle ja kasvattaa uudet, elinvoimaiset taimet.
Viime vuosisadan puoliväliin asti Suomessa oli yleisenä tapana kasvattaa puita siemenestä, ja meillä kasvaa paljon omenapuita, joiden lajiketta ei tunneta. Mainion maun ja ihanien muistojen lisäksi vanhat risteymät ovat osoittaneet täyttävänsä myös tärkeän vaatimuksen hyvästä talvenkestävyydestä.
Edellisen kesän
oksista
Nämä parhaat risteymät kannattaa ehdottomasti säilyttää ja ottaa laajempaankin viljelyyn, sillä ne ovat jo ennestään hyviksi havaittuja. Näin varmistetaan vaikkapa arvokkaan vanhan kotipuun säilyminen uudessa asuinpaikassa tai seuraaville sukupolville.
Uutta taimea varten jalo-oksat otetaan vanhan puun edellisenä kesänä kasvaneista oksista. Paras aika leikkaamiselle on joulu-tammikuussa, ennen kovia pakkasia, mutta myöhemminkin se onnistuu kunhan pakkasta ei ole yli 15 asteen.
"Oksat pitäisi mielellään ottaa ennen pakkasia. Tämä vuosi on erityisen hankala sillä suurimmassa osassa puista lehdet jäivät syksyllä puihin ja puut eivät kunnolla tuleentuneet. On hyvin mahdollista, että viime kesän kasvut paleltuvat tänä talvena sekä etelässä että täällä pohjoisemmassa", toteaa Hannu Hyvönen, joka on mukana Pohjoinen Perintö yhdistyksen toiminnassa.
Yhdistyksen tarkoitus on kartoittaa pohjoisen omenapuita, minkä takia mm. Kajaaniin on perustettu kuudenkymmenen puun koetarha. Tarhaan kootaan pohjoisimpien Suomesta löytyneiden omenapuiden taimia ja aikanaan voidaan verrata näiden puiden menestymistä.
"Harmi kyllä emme itsekään ennättäneet tänä talvena hakea kuin osan jalo-oksista ennen pakkasia. Aiomme testata vesiastiassa näiden pakkasen puremien oksien elävyyttä ennen varttamista."
Omenapuiden massatuhoon Hannu Hyvönen ei kuitenkaan usko, sillä puut kuolevat yleensä juuriston paleltumiseen ja lunta sentään on ja maa kuiva.
Parhaita ovat lyijykynän paksuiset, 30-50 sentin pituiset oksat. Koska vanhojen puiden kasvu on usein vaatimatonta, kannattaa mukaan ottaa mukaan myös viisisenttisiä oksia.
Emopuusta otettuja oksia ei missään tapauksessa saa viedä lämpimään, ettei kasvisolukko heräisi. Sen sijaan ne kannattaa niputtaa, pakata muoviin ja upottaa heti lumikinokseen, jossa on tasainen, muutaman pakkasasteen lämpötila. Kevään edetessä tulee vain huolehtia, että oksien päällä on riittävästi lunta lämpötilan säilymiseksi.
Jos jalo-oksien leikkaaminen joulu-tammikuussa ei ole ollut mahdollista tai se on unohtunut, oksat voi leikata samana päivänä, kun oksat vie vartettavaksi. Ehtona kuitenkin on, että puun nestevirtaukset eivät vielä ole käynnistyneet kevään lämmössä. Oksat pakataan nipuiksi, kääritään kosteaan sanomalehteen ja muovikääreeseen.
Itse varttaminen kannattaa antaa ammattilaisten käsiin. Pohjoinen Perintö ry järjestää maaliskuussa pohjoisessa varttamiskursseja. Myös taimistoviljelijät järjestävät varttamistapahtuman 10.-13.4.2003 pidettävillä Kevätpuutarhamessuilla Helsingissä. Sinne voi viedä myös omien omenapuidensa oksia vartettavaksi.