Kurkihirrestä törröttää pari kierteistä oksantynkää. Seinien järeät kelot luovat turvallisen tunnelman. Sitä lisäävät luonnonkivipinnat sekä iso joukko takorautaisia valaisimia ja koriste-esineitä. Jyhkeitä materiaaleja suoraan suomalaisesta luonnosta - vaikuttaa kuin talo olisi kasvanut näille sijoilleen.
Pinta-alaltaan 300-neliöisen kelolinnan historia poikkeaa tavanomaisesta. Paitsi perheen koti se oli rakentajansa unelma, ja valmistui esimerkkinä siitä, mitä kaikkea suomalaiset osaavat kelopuusta tehdä.
"Isäni myi aikoinaan kelohonkataloja ulkomaille ja tarvitsi ison mallin. Pelkästään tämän talon perusteella hän kauppasi Iranin Teheraniin kaksi tuhatneliöistä kelorakennusta hotelli-ravintolaksi", kertoo Katja Huhta, monipuolisena bisnesmiehenä tunnetun Lauri Kostilaisen tytär.
"Isällä oli talon piirustukset jo 1960-luvun lopulla. Talo valmistui syksyllä 1974 ja muutimme sinne juhannuksena 1975."
Kelotalon myötä syttyi perheen rakkaus myös nilsiäläiseen kvartsiittiliuskeeseen. Sitä rakennukseen ostettiin eritoten uima-allasosastolle ja saunatiloihin. Aikanaan tämä rakkaus johti jälleen uusiin bisneksiin.
"Talon valmistumisen jälkeen tuli kvartsiittilouhos myyntiin. Isä osti sen, myi välillä pois, mutta osti taas takaisin - kunnes minä lunastin häneltä Ikikiven koko osakekannan."
Bisneksiin juontavat takorautatöidenkin juuret. Tosin takojasta, seppä Kauko Moisiosta, tuli myös hyvä perhetuttava. Kirkkotaiteeseen erikoistuneen sepän töitä on muun muassa Temppeliaukion kirkossa Helsingissä.
"Meillä lienee suurin yksityiskokoelma hänen töistään. Myös hänen takovasaransa on meillä."
Seppä Moision kätten jäljistä näyttävin on olohuoneen sipulin muotoinen takka. Sen kupu on ruostumatonta terästä, käsityönä taottu. Kokonaisuuteen kuuluu joukko takorautaisia tarvekaluja, kuten rikkakihveli, harja, makkaratikut. Katja Huhta kertoo sepän työskennelleen takan parissa viitisen vuotta.
"Välillä hänen piti valmistaa uusia työkaluja, kun entiset kuluivat loppuun. Muistelen myös, että takan valmistuttua sen muotit hajotettiin, jotta toista samanlaista ei koskaan tule."
Katja ja Tom Huhta ovat modernisoineet kelolinnaa hellällä kädellä.
"Kunnioitamme iänkaiken sitä mitä täällä on tehty. Emme saneeraa paikkoja niin, että tuhoaisimme vanhaa", Tom Huhta vakuuttaa.
Uima-allashuone on tästä hyvä esimerkki. Kvartsiittiliuskeella pinnoitettua uima-allasta ei pureta, vaikka sillä ei olekaan käyttöä. Sen sijaan on altaan päälle suunnitteilla lasikansi, jonka alta kivipinnat valaistaan. Näin saadaan tilaa hyötykäyttöön.
Talossa on käytetty muutakin kiveä kuin kvartsiittia. Vessan lattia, allas, taso ja välitilan laatat ovat harvinaista pallograniittia Savitaipaleelta, keittiön työtasot taas Vehmaan punaista graniittia.
"Kun keittiötä remontoitiin halusin työtasoihin Ylämaan spektroliittia. Katjan valitsema punainen graniitti sopii kuitenkin kokonaisuuteen paremmin", Tom Huhta tunnustaa.
Tuleeko kiveä vielä lisää?
"Kyllä tulee."
"Ihan varmasti."