Kolumni: Se tärsky oli lo­pet­taa pyö­räi­lyn al­kuun­sa, mutta toisin kävi

Kolumni
Tilaajille

Uk­rai­nan sota terästi äi­din­vais­tot ja muutti lapset ai­kui­sik­si

Varusmiehen äidille sodan puhkeaminen on tarkoittanut tunnemyrskyä. Miten kohdata pelko oman lapsen joutumisesta rintamalle, pohtii päätoimittaja Sanna Keskinen.

Kun jatkosota alkoi, oli isoisäni samanikäinen kuin varusmiespalvelustaan parhaillaan suorittava poikani on nyt: kaksikymppinen nuori mies.

Havahduin tähän tosiseikkaan vasta hiljattain, sillä mielikuvani talvi- ja jatkosodan sotilaista oli aina ollut jotenkin aikuisempi kuin ajatukseni nykyisistä parikymppisistä. Mustavalkoisista sota-ajan valokuvista katsovat kuluneet, ahavoituneet kasvot ja silmät, joissa on hymyn lisäksi varjoja merkkinä siitä, että ne ovat nähneet enemmän kuin kenenkään soisi näkevän. Oman vaikutuksensa mielikuvaan lienee tehnyt myös Edvin Laineen Tuntematon sotilas, jonka roolit on miehitetty paljon niitä vanhemmilla näyttelijöillä.