Kun jatkosota alkoi, oli isoisäni samanikäinen kuin varusmiespalvelustaan parhaillaan suorittava poikani on nyt: kaksikymppinen nuori mies.

Havahduin tähän tosiseikkaan vasta hiljattain, sillä mielikuvani talvi- ja jatkosodan sotilaista oli aina ollut jotenkin aikuisempi kuin ajatukseni nykyisistä parikymppisistä. Mustavalkoisista sota-ajan valokuvista katsovat kuluneet, ahavoituneet kasvot ja silmät, joissa on hymyn lisäksi varjoja merkkinä siitä, että ne ovat nähneet enemmän kuin kenenkään soisi näkevän.