Dorrit von Fieandt- Elämän värit- näyttely on avoinna Taidemuseo Meilahdessa (Tamminiementie 6) Helsingissä
2. syyskuuta 2007 asti. Vaasan-näyttely on 7.10.-30.12. Tikanojan taidekodissa.
Kun katselee taiteilija Dorrit von Fieandtin töitä, tuntuu kuin olisi saanut kutsun keramiikkakarnevaaleihin: Aivan kuten karnevaaleissa ihmiset ovat rempseitä, välittyy von Fieandtin töistä ujostelematon välittömyys ja riemu.
Suomalainen keramiikka on perinteisesti ollut koristelultaan hyvin selkeää ja maltillista. Dorrit von Fieandtin tuotantoa esittelevässä Elämän värit -näyttelyssä jo ensimmäinen kattaus Fieandtin varhaisimpia töitä 1940-luvulta ravistelee katsojan irti perinteisistä ohuilla siveltimenvedoilla koristelluista töistä. Suomalaisen keramiikkataiteen toisinajattelijaksi kutsutun suomenruotsalaisen von Fieandtin töihin tuntuu uppoutuvan kaikki ne värisävyt, jotka muilta taiteilijoilta on jäänyt käyttämättä.
Alkuvuosien - ja myöhempienkin vuosien - töissä pohjana on usein aasialainen teekannu tai huvimajan muotoinen rasia, jotka jo itsessään ovat valmiita luomaan yllättävän tunnelman. Von Fieandtin ensimmäisten töiden kanssa samoihin aikoihin syntyneen Peppi Pitkätossun voisi kuvitella valitsevan juuri jotain näin ilkikurista kesteilleen Huvikumpuun.
Itämaisten vaikutteiden ohella von Fieandtin töissä tulee vahvasti esille hänen mielenkiintonsa luontoon. Narsissit, tulppaanit ja viiniköynnökset elävät ikuista kesää vadeissa ja kannuissa, nokkosperhonen levittäytyy keraamiselle kukkakedolle.
"Seuraan kasvien ja kukkien elinkaarta puutarhassa piirroksin ja valokuvin. Päivien pimetessä syksyllä puutarha siirtyy kukkimaan keramiikkaani. Kaipuu puutarhan väriloistoon on ollut niin suuri, että kukka-aiheita on loppujen lopuksi syntynyt hyvin runsaasti", von Fieandt kuvailee töittensä syntyprosessia.
Nykyisin taiteessa ja muotoilussa tekijät pyrkivät usein yksinkertaiseen ja tyyliteltyyn lopputulokseen, Dorrit von Fieandt sen sijaan on töissään järkkymätön todellisuuden kuvaaja. Mikäli aiheena on tulppaani, piirtyy se savelle luonnossa esiintyvälle esikuvalleen uskollisena. Aloitteleva lintubongari puolestaan voisi ottaa luontoretkelleen mukaan pinon von Fieandtin lintuaiheisia lautasia ja tunnistaa niiden pohjaan painettujen latinankielisten nimien avulla rantavitikon siivekkäitä.
Koristelun lisäksi von Fieandt on taltioinut savelle välähdyksiä elämästä. Vadeissa kuvataan kesäjuhlia perheen kesäpaikassa Villa Björnuddissa tai uimareita ilkosillaan. Tasaisella savitaululla on räiskyvästä tyylistä poikkeava maitomaisen lempeä muisto itämaisesta matkasta. Pohjalaiset häät ovat olleet innoituksen aiheena toiselle sarjalle. Venäjän matka -sarjasta esillä on ortodoksitaidetta muistuttavia ikonimaisia seinälaattoja.
Von Fieandtin kätten jäljiltä yli neljäsataa suurta ja pientä uniikkia keramiikka-astiaa on peittynyt fantasiaan ja väriloistoon.
Vuonna 1986 Dorrit von Fieandt kutsuttiin vierailevaksi taiteilijaksi Arabian taideosastolle. Puolivuotiseksi tarkoitettu vierailu venyi kaksitoistavuotiseksi, ja tuona aikana syntyi muun muassa hänen tunnetuin astiasto, metsästysaiheinen Hubertus.
Arabian vuosina 1986-98 von Fieandt suunnitteli uniikkiteosten lisäksi kymmeniä töitä Pro Arte -sarjoja varten sekä kaikkiaan 18 astiastoa.
Vaikka von Fieandtin töistä voi äkkiseltään tulla mielikuva kevytkenkäisestä keramiikasta, joka on tarkoitettu enemmän hauskuudeksi kuin hyödyksi, otti von Fieandt myös käytännöllisen puolen huomioon.
Von Fieandt kruunasi patojen ja lippaiden kannet hauskoilla nupeilla: kukilla, kasvoilla, perhosilla.
Pelkkä ulkonäkö ei kuitenkaan riittänyt, vaan nupista piti myös pystyä ottamaan kiinni. Murattien peittämän miehenkin pää on muutakin kuin vain hauska yksityiskohta.
Arabian aikoina von Fieandt halusi tuoda suunnitteluun uutta järkevää ajattelua. Uusien ja kalliiden astioiden muotoilun sijaan hän halusi koristella jo tuotannossa olevia malleja uudelleen.
Esimerkiksi Inkeri Leivon yksinkertaiselle Arcticalle von Fieandt suunnitteli uuden ulkoasun Arctica Nova ja Poetica-astiastoilla.
Dorrit von Fieandtin suunnittelemat astiastot ovat usein niin kirjavia, että hän itsekin suosittelee yhdistämään yksivärisiin astiastoihin silmänruuaksi muutaman tällaisen värikkäästi koristellun osan.
Arabialle suunnitellut astiastot näyttävät hyvin seesteisiltä verrattuna tuotoksiin, joissa von Fieandt peittää saven sirkusmaailmalla. Vinoruutu on kuviona selkeästi ollut taiteilijan lempilapsi. Sitä esiintyy laajassa Harlekiini-sarjassa sekä hauskassa Pelikortit-sarjassa.
Sirkusmaailman värikkyys ja töiden hauskat aiheet tuovat hyvin esille myös von Fieandtin maalausfilosofiaa: töissä pitää olla huumoria eikä jäljen tarvitse olla niin tarkkaa ja täydellisyyteen pyrkivää.
Useita töitä katsellessa ei voi välttyä ajattelemasta, että jotkut töistä ovat sangen lapsellisia niin aiheiden kuin työn jäljenkin puolesta. Dorrit von Fieandt on kuitenkin taituri mitä tulee keramiikan työstämiseen eri tekniikoin. Von Fieandt teki työnsä vaikeimpana pidetyllä tekniikalla maalaamalla koristelun suoraan käsittelemättömälle savelle. Tehtyä jälkeä ei voi muuttaa ja värit muuttuvat poltettaessa. Lopputuloksen arvaamattomuus oli seikka, joka kiehtoi tekijää.
Näyttelyn viimeisessä huoneessa on muun muassa Horoskooppi-sarjan lisäksi esillä yksinkertaisen selkeä sinivalkoinen Mustion linnan tilausastiasto, näyte von Fieandtin hillitymmästä taitavuudesta.
Von Fieandt ei maalaa enää ainakaan julkisesti, nykyään hän on keskittynyt kirjoittamiseen.