Tuttu ääni, vieraat kasvot – Ville Väi­sä­nen on kuu­lut­ta­nut Kärp­pien pelejä jo 12 kautta

Vaikka yleisöä ei ole hallissa näkynyt aikoihin, Väisänen on jatkanut kuuluttamistaan.

Oulu
Tuttu näky kentän laidalta. Ville Väisänen on kuuluttanut Kärppien kotipelit korona-aikanakin.
Tuttu näky kentän laidalta. Ville Väisänen on kuuluttanut Kärppien kotipelit korona-aikanakin.
Kuva: Niina Hentilä

Ääni on monelle oululaiselle tuttu, kasvot eivät välttämättä niinkään. Ville Väisäsellä on menossa jo 12. vuosi Kärppien kuuluttajana.

Kaikki alkoi siitä, kun silloiset kärppäpomot Juha Junnon johdolla kuulivat vuonna 2009 Väisäsen kuuluttavan Raksilan pesäpallostadionilla Lipon peliä.

– He sitten ottivat yhteyttä ja kysyivät, olisinko kiinnostunut kuuluttamaan myös Kärppien pelejä. Asiaa ei tarvinnut kauan harkita. Olen seurannut Kärppiä vuodesta 1996 asti tosi aktiivisesti. Se oli jonkin sortin unelmapesti silloisen nuoren ihmisen elämänvaiheessa.

Väisänen oli vain 23-vuotias aloittaessaan kuuluttajana. Nyt vuosia myöhemmin hän on huomannut, että terävimmät särmät ovat hioutuneet kuulutuksista pois.

– Kun ikää on tullut lisää, kuulutustyylinikin on rauhoittunut. Ehkä ne kaikkein innokkaimmat huudatukset ovat jääneet vähemmälle. Nykyinen tyylini on suhteellisen asiallinen, ja vastustajan provosoinnit ovat jääneet pois.

Pahimpiin mokiinsa hän laskee nimenomaan ne kerrat, jolloin suusta on päässyt jotain sellaista, mikä on herättänyt vastustajien kannattajissa ärsytystä.

– Niistä olen pyrkinyt eroon. Yritän olla enemmän omia tsemppaava ja jättää vastustajan rauhaan.

Silloin tällöin joku saattaa lähettää sähköpostia tai laittaa viestiä Facebookissa.

– Sieltä tulee joskus hyvää palautetta mutta myös vähemmän asiallisiakin. Kuulutukset herättävät ihmisissä tunteita, Väisänen hymyilee.

Pelaajia tsemppaamassa

Kulunut kausi on ollut kiekkokatsomossa hyvin erilainen kuin aiemmin. Vaikka yleisöä ei ole hallissa näkynyt aikoihin, Väisänen on jatkanut kuuluttamistaan.

– Kävimme seurajohdon kanssa läpi, mitä tehdään. Puhe oli, että vedetään mahdollisimman normaalisti, jotta pelaajilla olisi olotila siitä, että täällä on vielä jotain normaalia. Heidän toiveensa oli, että en muuttaisi omaa tyyliäni sen takia, että ihmisiä ei ole katsomossa. Nyt yritän nostattaa pelaajien fiiliksiä.

Väisänen kertoo tottuneensa tilanteeseen jollain tapaa, mutta myös hän muiden mukana kaipaa yleisöä.

– Nyt viimeistään ymmärtää ja hoksaa, kuinka tärkeä joku fanikatsomo siellä on. Se on voimavara.

– Sekin huono puoli on, että hallissa on kylmä, kun ei ole yleisöä. Siellä kylmettää nykyisin varpaansa, Väisänen naurahtaa.

Vaikka tyhjästä hallista tulee helposti sellainen olo, että menossa ovat harjoituspelit, Väisäsen ei ole tarvinnut hakemalla hakea fiilistä peleihin.

– Se tulee rutiinilla. Kuuluttaminen on minulle tavallaan toinen työ. Kyllä työnsä pyrkii hoitamaan aina niin hyvin kuin mahdollista, oli tilanne mikä hyvänsä.

Väisänen on perinteisesti talvikausina ollut 3–4 viikkoa pois mikrofonin ääreltä ja lomaillut ulkomailla.

Tästä vuodesta on tulossa poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että ensimmäistä kertaa Väisänen kuuluttanee kaikki pelit.

Turnausväsymystä hän ei silti myönnä kokevansa.

– Olen ollut aina kuuluttamassa varmaan 95 prosenttia kaikista peleistä, ja olen edelleen valmis tekemään tätä niin pitkään kuin mahdollista. Mielelläni teen työtä, josta itse nautin.

Päivätyökseen Väisänen valvoo nuorten ajokokeita ”inssimiehenä”.

Silloin tällöin kuski vieressä saattaa kysyä, sattuuko hän olemaan Kärppien kuuluttaja.

– Aika harvinaista se kuitenkin on. Enemmän ihmiset tunnistavat äänen kuin naaman – ja hyvä niin.