Tut­ki­jan mukaan eläin jää ruoan­tuo­tan­nos­sa nä­ky­mät­tö­mäk­si – "Monet lapset ja ai­kui­set­kin ovat tie­tä­mät­tö­miä maidon- ja li­ha­tuo­tan­non to­del­li­suu­des­ta"

Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Maria Helena Saari vastaa kysymykseen, mikä ontuu nykyisissä käsityksissä eläimistä.

Maria Helena Saari havahtui espanjalaisessa koulussa siihen, että eläinten käyttöä ruoantuotannossa tai niiden vangitsemista eläintarhoihin ei kyseenalaistettu lainkaan.
Maria Helena Saari havahtui espanjalaisessa koulussa siihen, että eläinten käyttöä ruoantuotannossa tai niiden vangitsemista eläintarhoihin ei kyseenalaistettu lainkaan.
Kuva: Ester van Dam

Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Maria Helena Saari vastaa kysymykseen, mikä ontuu nykyisissä käsityksissä eläimistä.

Maria Helena Saari, 32, työskenteli Espanjassa alakoulussa englanninkielen opettajana ja kiinnitti huomiota siihen, kuinka yksinkertaisesti ja yleistäen eläimistä puhuttiin. Ne määriteltiin joko tieteellisesti tai hyötykäytön perusteella.

– Koulussa eläimiä ei nähty yksilöinä, vaan niiden käyttö ruoan­tuotannossa ja vangitseminen eläintarhoihin oli totuttu asia. Sitä ei kyseenalaistettu lainkaan, Saari sanoo.

Saari opiskeli Espanjassa aikoinaan käännöstieteitä. Suhtautumistapa eläimiin jäi häiritsemään Saarta siinä määrin, että hän ryhtyi suunnittelemaan opintoja, joiden kautta voi työstää vaihtoehtoisia toimintamalleja uudenlaisen eläinsuhteen rakentamiseksi koulujärjestelmässä.

Hän haki opiskelemaan eläinoikeutta Espanjaan, Barcelonan autonomiseen yliopistoon.

– Haaveenani oli työ eläinten oikeuksien parissa. Löytämässäni yliopistossa oli ensimmäinen kaltaisensa maisteriohjelma Euroopassa, hän kertoo.

Monen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen Saari muutti takaisin Suomeen. Hän on nykyisin tohtorikoulutettavana Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa, Emil Aaltosen säätiön ja Eudaimonia-instituutin rahoittamassa AniMate-hankkeessa.

– Väitöskirjatutkimukseni keskittyy lasten eläinsuhteiden sosiaaliseen rakentumiseen kouluissa. Tarkastelen sitä kuinka eläinaiheita käsitellään opintosuunnitelmassa ja millainen suhde kasvatus- ja koulujärjestelmällä on eläintuotantoon.

Lasten eläinsuhteet kehittyvät tietyissä kulttuurisissa kehyksissä. Koulu, perhe, ystävät ja median luomat mielikuvat vaikuttavat lapsiin.

– Monet lapset ja aikuisetkin ovat tietämättömiä maidon- ja lihatuotannon todellisuudesta. Pellolta pöytään -tarinat ylläpitävät ajatusta, että eläinten syönti olisi luonnollista ja tarpeellista. Niissä jätetään kertomatta eläintuotannon kääntöpuoli.

Itse eläin jää Saaren mukaan tarinoissa näkymättömäksi. Ruoan alkuperän tiedostaminen saattaa lopulta olla monelle järkyttävä kokemus.

Saari kyseenalaistaa eläinten hyötykäytön ja on ruokavalioltaan vegaani.

– Mielestäni on hämmentävää, jos eläinoikeustutkijat jatkavat eläintuotannon tukemista, kun ottaa huomioon eläinten kokeman kärsimyksen ja kuoleman, haitalliset ympäristövaikutukset ja toisaalta myös kasvisravinnon terveellisyyden.

Eläinoikeustutkijan mielestä jokainen eläin – niin hyttynen kuin saimaannorppakin – on arvokas ja tärkeä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Tavallisesti eläinyksilöt arvotetaan silti ihmisen määrittelemän hyödyn tai haitan perusteella.

Tutkijan mukaan nyt on meneillään ajanjakso, jolloin eläinsuojelu on noussut esille tärkeänä teemana monessa maassa, mutta samalla tehotuotanto ja eläinten hyväksikäyttö lisääntyy.

Suomessa viimeisin ehdotettu eläinsuojelulain uudistus sallisi edelleen kivuliaiden toimenpiteiden tekemisen eläimille ilman tarpeellista kivunlievitystä ja eläinten paikalleen kytkemisen pitkiksi ajoiksi.

Saari toivoisi ihmisen ja eläimen välille suhdetta, jossa kunnioitetaan jokaisen yksilön itseisarvoa ja oikeutta elää rauhassa, tulematta kohdelluksi toisen omaisuutena tai silkkana hyödykkeenä.

– Olemme eläinlaji muiden joukossa. Aikakautemme haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen edessä on erityisen tärkeää, että mietimme uusiksi suhdettamme toislajisiin eläimiin ja luontoon. Kouluilla on tärkeä rooli edesauttaa uudenlaisen eläinsuhteen rakentamista.

Maria Saari

Väitöskirjatutkija.

Syntynyt: Helsingissä, 32-vuotias.

Nykyinen asuinpaikka: Oulu.

Asunut Australiassa ja Venäjällä useita vuosia lapsuudenperheensä kanssa.

Opiskellut Englannissa ja Espanjassa.

Perhe: aviomies.

Harrastaa joogaa ja valo­kuvausta.

Muuta: “Työskentelin vapaaehtoisena kodittomien koirien turvakodissa Espanjassa sekä Suomessa ja olen koulutettu eläintenhoitaja.”