Vaikka eduskunta ei myöntänyt valtakunnansyyttäjälle lupaa nostaa syytettä kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) "vieraslajipuheesta", asian käsittelyllä on todennäköisesti vaikutusta kansanedustajan sananvapauteen.
– Kyllä tästä varmaan tuloksena on sellainen kollektiivinen oppimisprosessi, että yksittäiset kansanedustajat miettivät sanankäänteitään paremmin, arvioi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun yliopistosta.
Syytesuojan kannattajien puolelta oltiin toisaalta huolissaan siitä, että Mäenpään tapauksen käsittely voi johtaa kansanedustajien lisääntyvään itsesensuuriin.
– Jää nähtäväksi, muodostuuko meille jokin asioiden joukko, josta ei voida puhua samalla avoimuudella ja kriittisyydellä kuin jostain toisista kysymyksistä, Jokisipilä sanoo.
Hänestä tällainen riski on aivan ilmiselvä, kun tarkastelee yleistä keskusteluilmapiiriä.
Maahanmuuton lisäksi tällaisia asioita ovat Jokisipilän mukaan esimerkiksi erilaisten kulttuurien laadulliset erot keskenään.
– Se alkaa olla sellainen asia, että jos haluaa olla hyvällä itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen, niin kannattaa olla sanomatta mitään. Siinä on aina mahdollisuus, että lähtee armoton some-lynkkaus, jos valitset sanasi väärin.
Jokisipilä muistuttaa, että kansanedustajat puhuvat eduskunnassa kansalta saamallaan valtuutuksella.
– Heidän tehtävänään on tuoda esiin niitä erilaisia näkemyksiä, mitä yhteiskunnassa vallitsee. Jos siihen lähdetään puuttumaan, ollaan hyvin nopeasti sen riskin äärellä, että demokraattinen prosessi alkaa vääristyä ja tietynlaisten näkemysten pääsy parlamentaariseen keskusteluun estyy. Silloin ollaan demokratian toiminnan ytimeen liittyvissä kysymyksissä.
Oppositiolla oikeus arvostella
Jokisipilälle heräsi asian käsittelyä seuratessa kysymys, ymmärsivätkö syytesuojan purkamista kannattaneet kansanedustajat riittävän syvällisesti, mikä on kansanedustajan laajan puheoikeuden tausta ja miksi se on perustuslaissa säädetty.
– Mäenpää esitti vieraslajia koskeneen toteamuksensa hallitusohjelman arviointia koskeneessa keskustelussa. Siinä opposition kansanedustaja suoritti aivan keskeistä opposition tehtävää arvioimalla kriittisesti hallitusohjelmaa. Siinä, jos jossakin, kansanedustajan laajan puheoikeuden pitäisi päteä.
Jokisipilä ei halua arvioida Mäenpään toteamusta, että vieraslajien torjunta lukee hallitusohjelmassa valitettavasti väärässä kohtaa, sen rikollisuuden asteen kannalta.
– Mutta sitä voidaan tulkita moneen suuntaan, mitä hän sillä tarkoitti. Ei tämä ole kauhean selväpiirteinen asia senkään kannalta.
Pahempaakin on kuultu
Jokisipilä pitää Mäenpään tapauksesta käytyä keskustelua myös hieman epähistoriallisena.
– Jos on lueskellut, mitä eduskunnassa on runsaan sadan vuoden aikana puhuttu, ei Mäenpään puheenvuoro ole edes pahimmasta päästä. Kyllä siellä on käytetty veristä luokkataisteluretoriikkaa äärivasemmiston taholta, ja fasismisyytöksiä heiteltiin 1970-luvulla puolin ja toisin. Tämä Mäenpään tapaus on aika kesyä.
– Myös kansanedustaja Sulo Aittoniemi (smp ja sittemmin oma alkiolainen ryhmä) käytti 1990-luvulla maahanmuutosta eduskunnassa puhuessaan paljon pitemmälle meneviä puheenvuoroja.
Kaiken kaikkiaan on Jokisipilän mielestä hyvä kysymys, tuleeko Suomen ylimmän valtioelimen käyttää aikaansa näin paljon yhteen eduskuntapuheenvuoroon, kun meillä on koronan seurauksena paljon tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä.
– Kyllä varmaan monet äänestäjät ovat ajatelleet, että ihanko oikeasti tämä on sen mittaluokan asia, että ei ole muuta tärkeämpää. Tämä on kuitenkin mittaluokaltaan aika pieni kysymys verrattuna siihen, mitä eduskunta keskimäärin pohtii ja mitä sen tulisi pohtia.