Lähdin kävelemään kohti kirjastoa matalin odotuksin. En ollut lukenut yhtäkään kirjaa aikoihin (olikohan siitä jo puoli vuotta) mikä oli kovin tavatonta minulle, joka olin ennen pitänyt lukemista pääasiallisena harrastuksenani.
En edes tiennyt, minkä tyyppistä kirjallisuutta olin etsimässä. Onneksi opiskelijalla on hyvässä tilanteessa päivisinkin aikaa haahuilla kirjaston hyllyjen lomassa.
Lopulta jostain ulkomaisen käännöskirjallisuuden lomasta paistoi Kazuo Ishiguron tuttu nimi, ja uteliaisuutta herättävä otsikko Surullinen pianisti.