As Oy Tullivahdinkatu 1, Oulu. Palmberg-Rakennus Oy, Arkkitehtitoimisto Arktes Oy.
Juuri valmistunut Tullivahdinkatu 1:n asuintalo on ensimmäinen vaihe kokonaisuudessa, jonka seuraavan osan rakentamista jo aloitellaan. Entisen Aineen korttelin laitamia kiertää talojen valmistuttua kerrostalojen piiri, jonka keskelle jää suojaisa sisäpiha.
Autot ovat pihakannen alla pysäköintikellarissa, josta Tullivahdinkadunkin asukkaat pääsevät kuivin jaloin hissillä kotiin.
Kokonaisuus muistuttaa paljon naapuriin valmistunutta Lehmuskorttelia, ja tiilisessä arkkitehtuurissakin on yhtäläisyyksiä.
Vanha heinäpääläinen asumisen malli perustui avokortteleiden pitkiin, laatikkomaisiin kerrostaloihin. Pihan ja kadun erotti toisistaan lähinnä vain siitä, että ensinmainitulla autot ajoivat hitaammin. Nyt uusheinäpääläiset asuvat perinteisessä umpikorttelissa.
Jos Technopoliksen keskikaupungin toimipisteen arkkitehtikilpailussa avokorttelin henkinen ratkaisu vetikin voiton, on asuinkortteleissa peli toisensa jälkeen kääntymässä umpikorttelille. Jo on aikakin kaupunkikulttuurin tämän piirteen palata kaupunginosaan, josta se puutalojen hävittyä onkin pitkälti puuttunut.
Paikka vertautuu sijainniltaan muihin keskustan laitamien asuinalueisiin, kuten Raksilaan, Karjasillan kerrostaloalueeseen tai Myllytulliin.
Keskustan palvelut ovat kävelymatkan päässä, lisäksi Heinäpään-Lyötyn alueen vilkas rakentaminen on omiaan laajentamaan keskustaa etelää kohti.
Talon A- ja B-portaat on toteutettu ahnehtimatta liikaa asuntoja yhden porrashuoneen ympärille. B-portaassa on tasolla ovet neljään asuntoon, A-portaassa samoin. Läpitalonhuoneistojen määrää rajoittavat matematiikan lait, mutta kulmat on hyödynnetty taitavasti, kuten esimerkkihuoneistossa, kahden makuuhuoneen asunnossa.
Tämä joissakin maissa käytetty asunnon koon määrittelytapa sopiikin kohteeseen paremminkin kuin 2h+tpk. Kaksiohan tämä ei ole, kuten pikavilkaisulla voisi päätellä, toiminnallisesti enemmänkin kolmio.
Tupakeittiö jakaa mielipiteitä, ei ehkä enää niin voimakkaasti kuin takavuosina. Ilmanvaihto on kehittynyt, ja ruokakulttuurikin uudistunut niin, että paistuvan rasvan haju yhä harvemmin leviää asuintiloihin avoimemmastakaan keittiöstä.
Tässä huoneistossa tupakeittiö on toteutettu ujostelematta. Tiskipöytä on melkein käden ulottuvilla kotisohvalta. Tupa on vielä sen verran väljä, että kalusteita voi sommitella ryhmiksi eri nurkkauksiin.
Ikkunat avautuvat kahteen suuntaan, itään ja parvekkeen kautta suoraan etelään. Parveke on todellinen aurinkoterassi, edessä ei ole varjostavia rakennuksia. Kesällä asunnossa saattaa olla jo tukalaa.
Päämakuuhuoneessa tilaa ei ole liikoja, mutta perustarpeet täyttävästi. Komerotilaa on tosin runsaasti, mutta sitä tarvitaankin vaatehuoneen puuttuessa. Makuuhuoneista pienempi on yhden hengen huone, sellaisenakin ahtaanpuoleinen.
Saunaosasto on pieni ja ikkunaton, melkoisen ahdas on eteinenkin. Asunnossa on tehty määrätietoinen linjavalinta: tupa tehdään tilavaksi, ja muut minimimitoilla. Tämä näkyy pohjastakin; alkaahan tuvan pinta-ala lähennellä jo puolta koko asunnosta.
Pientäkään asuntoa ei tarvitse välttämättä kopittaa. Ehkäpä myös ahtaat huoneet kestää paremmin, kun asunnossa on myös toisaalla tilaa ja avaruutta.