Nykydiskurssissa koin tulleeni kohdelluksi täysin asiattomasti hyvinvointikeskuksessa. Toisin sanoen lääkäri syyllisti minua, ivasi ja väitti muun muassa, että käytän alkoholia, vaikka olen raitis. Tulin pois vastaanotolta silmät kosteina ja tukka pystyssä. Tietyt henkilökohtaiset sietorajani olivat ylittyneet.
Niinpä tein tästä ensin muistutuksen silloiselle palvelupäällikölle, kun olin ensin konsultoinut potilasasiamiestä, joka kehotti tekemään muistutuksen.
Palvelupäällikkö vastasi, että lääkäri on toiminut asiallisesti. Niinpä valitin Oulun aluehallintovirastoon tapahtumakertomuksineen. Aluehallintovirasto vastasi, että se ei katso olevan tarpeen olla yhteydessä hyvinvointikeskuksen lääkäriin, koska palvelupäällikkö on käsitellyt jo asian ja toiminta on ollut asiallista.
Vielä oli yksi kortti kääntämättä, nimittäin eduskunnan oikeusasiamies, johon luotin vielä silloin kuin kallioon. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies vastasi, ettei taho ota kantaa asiaan, koska asia on jo käsitelty aluehallintovirastossa ja Oulun kaupungin sikariportaassa.
Mietinpä, että olenko jossakin Kafkan romaanissa tai Asterix Roomassa -sarjakuvassa. Läksyni opin sikäli, että terveyskeskukseen en enää koskaan astu, en niin kauan kuin peukalo heiluu.
Masennus-, burnout- ja kipupotilas Oulusta
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.