Saimme pankilta kahdeksansivuisen kirjeen. Sivut olivat vajaasti täytetyt, tyhjää tilaa paljon. Arvelen kirjeitä menneen muillekin, ehkä 100 000 kappaletta tai enemmän. Entisenä sihteerinä olisin kirjoittanut asiat kuudelle sivulle ihan luettavaan muotoon. Neljän lomakkeen sijasta kirjeessä olisi ollut vain kolme.
Pankki olisi käyttänyt 100 000 paperia vähemmän, varastosta 200 riisiä vähemmän paperihakutyötä, käyttänyt tulostinta lyhyemmän aikaa ja maksanut pienemmän postimaksun kevyemmästä kirjeestä.
Lisäksi paperitehdas ei olisi hakkauttanut suurta määrää puita ja saastuttanut työkoneilla ja monilla autoilla hiiltä ilmakehään vieden siten lastenlastemme elon epävarmaksi.
100 000 paperin tuhlaus aiheuttaa paljon kustannusta, mikä nykyopin mukaan lisätään palveluhintaan ja peritään joko maksuna, alempina korkoina tai muina kuluna. Tämä oikoajatus on juuri kansakunnan kilpailukykyä alentavaa. Ei saada kilpailuhintaa alas turhuuden eli kustannustietouden ja kustannusten valvonnan puutteen vuoksi.
Vihjeenä saamani kaksipaperinen lasku, joita saan 12 vuodessa. Yksipaperisena olisin minä sen valmistuttanut. Asiakkaita kyseessä olevalla yrityksellä lienee miljoona, eli 12 miljoonaa paperia vuodessa.
Moni lähettää monipaperisia tiedotteita, joissa takasivu on aina tyhjä. Kirjoituksessa kappaleen alussa ei ole alkulovea, mikä varmentaisi seuraavan kappaleen kirjoittamista aloituslovella ilman tyhjää väliriviä.
Tällainen tuhlaus on yleistä eikä maa pysy kilvassa mukana, mutta syyttää palkkakustannuksia, joita on alennettava kilvan vuoksi. Maata johtaa rahavaltaan perustuva ajattelu, ei toiminnan kokonaisuuden yksityiskohtiin perustuva kustannusajattelu. Pienenä kilpailijana maailmassa on kajottava – kuten ehkä joku toteaa – kalleutta aiheuttaviin pikkuasioihin.
Veikko Meriläinen
Oulu