Viime aikoina julkisuudessa on käyty kiivasta keskustelua tapauksen ympärillä, jossa kehitysvammainen henkilö menetti pitkään jatkuneen työtoimintapaikkansa. Keskustelussa korostuivat myötätunto työntekijää kohtaan, mutta samalla työnantaja sai osakseen kovaa arvostelua. On selvää, että tilanne olisi voitu hoitaa hienovaraisemmin ja vaihtoehtoja pohtien, jotta muutos olisi ollut helpompi kohdata.
Tuettu työtoiminta on sosiaalipalvelu, jonka tarkoituksena on tukea ihmisten osallisuutta ja arjessa pärjäämistä. Sen piirissä on hyvin erilaisia ryhmiä: vammaisia, kehitysvammaisia, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia sekä muita, joilla on elämänhallintaan liittyviä haasteita. Toiminta tarjoaa mahdollisuuden olla mukana työelämän kaltaisessa ympäristössä ja saada arkeen mielekästä sisältöä.
Tuettu työtoiminta ei ole palkkatyötä, vaan yksilöllisesti räätälöityä tekemistä asiakkaan voimavarojen mukaan. Se voi tarkoittaa muutamasta tunnista viikossa useampaan päivään, ja siitä maksetaan pieni kulukorvaus. Työpaikoilla asiakkaalla on nimetty lähihenkilö, ja työtehtäviin perehdyttämistä sekä seurantaa tehdään säännöllisesti.
Julkinen keskustelu on kuitenkin antanut yksipuolisen kuvan. Yrityksiä on syytetty ”riistosta”, vaikka useimmiten ne ovat halunneet tarjota mahdollisuuden osallistua ja ottaneet asiakkaan lämpimästi mukaan yhteisöönsä – tarjoten työvaatteet, ruokailut ja huomioimalla esimerkiksi yhteisissä virkistystilaisuuksissa. Kohujen seurauksena uusia paikkoja voi olla entistä vaikeampi löytää, koska yritykset pelkäävät mainehaittoja.
On tärkeää ymmärtää, ettei mikään asiakasryhmä ole yhtenäinen. Osa haluaa ja kykenee siirtymään palkkatyöhön, osa ei. Molemmille pitäisi löytyä sijaa ja arvostusta yhteiskunnassa. Tuettu työtoiminta voi parhaimmillaan tarjota iloa, merkitystä ja osallisuuden kokemuksia, vaikka palkkatyö ei olisikaan realistinen vaihtoehto.
Siksi olisi aiheellista kysyä: löytyykö Suomesta jatkossakin tilaa tällaiselle välimuodolle palkkatyön ja vapaa-ajan välissä – ja arvostammeko riittävästi sitä, että kaikilla on oikeus osallisuuteen omien voimavarojensa mukaan?
Marjukka Keränen
Pohteen eläköitynyt vastuuyksikköpäällikkö, Oulu