Donald Trumpin toisen presidenttikauden ensimmäinen vuosi on ollut kaoottinen. Trump pyrkii tekemään kansainvälisestä yhteisöstä Villin Lännen, jossa sheriffi Trump määrää suvereenisti tahdin. Hänen toimintamuotoihinsa kuuluvat muun muassa asevoiman käyttö, uhkailu ja korotetut tullimaksut. Välistä hän palauttaa tulleja normaaliin kehikkoon. Hän alistaa Amerikan mantereen valtioita Yhdysvaltojen vasalleiksi. Venezuelasta Yhdysvallat on saanut tiukan otteen, ja seuraavana luettelossa lienee Kuuba ja sitten Panama, jolta Trump aikoo viedä koko kanava-alueen.
Euroopan valtiot omaksuivat myöntyväisyyslinjan Trumpin toiveiden mukaisesti. Kun sitten Trump ilmoitti ottavansa Grönlannin Yhdysvaltojen alaisuuteen, eurooppalaiset joutuivat toteamaan, että Trumpille pitää osata panna kova kovaa vastaan – samalla tavalla kuin Venäjän Putinille. Niinpä nyt on muodostumassa vastavoima Trumpille, johon kuuluvat useimmat Euroopan valtiot, Kanada, Intia, ehkä Australia sekä monia huomionarvoisia valtioita Aasiasta ja Afrikasta. Eikä poissuljettua ole, että mukaan tulee myös Kiina.
Avainsana on se, mikä oli vallalla ennen Trumpia – kansainvälinen yhteistyö. Siinä huomattava osa kansainvälisestä yhteisöstä viestittää Trumpille, että se vastustaa esimerkiksi Trumpin aikomusta vallata Grönlanti tai kanava-alue Panamalta, taikka alistaa Kuuba vasallikseen. Trump on joutunut myöntämään, että ei kannata asettua poikkiteloin toisia vastaan, jos jää tappiolle. Voi ihmettä, eikö hän olekaan kaikkivoipa keisari?
Pidän todennäköisenä, että Trump-piinaa kestää vain kolme vuotta. Hänen seuraajansa lienee liberaali amerikkalainen.
Donald Trumpin oltua vallassa vuoden on käynyt selväksi, että pohjattoman omahyväinen ja itsekeskeinen presidentti on uskonut, että mahtavan suurvallan presidenttinä hän on kaikkivoipainen. Hän voi mielin määrin määräillä Euroopan ja Amerikan valtioita, määrätä heille rangaistuksia ja antaa palkintoja. Sittemmin hänen uskonsa kaikkivoipaisuuteensa on alkanut horjua.
Euroopan valtioille on käynyt selväksi ettei Trumpille tule nöyristellä, vaan luomalla hänelle vastavoima yhteistyöllä hänelle voidaan viestittää, että pyrkimällä diktaattoriksi hän menettää määräysvaltansa. Trumpin Grönlannin valtausaikeet saivat tiukan vastustuksen, ja muut valtiot pyrkivät tekemään kauppasopimuksia Trumpin naurettavan tullipolitiikan vastapainoksi. Trump joutuu toteamaan, että kun hän ei ole onnistunut alistamaan muita maita vasalleikseen, Yhdysvallat tarvitsee liittolaisia entiseen malliin. On tärkeää, että Trump joutuu myöntämään itselleen olleensa väärässä.
Psykoterapeutti Helinä Häkkänen esitti (HS 23.1.), että Trumpia kannattaa mukamas myötäillä siten, että hän voi esiintyä voittajana. Toki omahyväistä presidenttiä kannattaa pitää pienemmissä asioissa tyytyväisenä, mutta ei se käy hänen pyrkiessä esiintymään maailmanpoliisina. Trump on ilmoittanut kumoavansa Kuuban hallituksen ja ottavansa Panaman kanavan Yhdysvaltojen haltuun. Siinä on kaksi asiaa, joissa kansainvälisen yhteisön suuren enemmistön tulisi ilmoittaa Trumpille, että hänen tulee pidättäytyä aggressiivisesta asevoiman käytöstä toisia valtioita vastaan.
Lauri Hannikainen
kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori, Helsinki