Vaasan yliopiston pitkäaikainen aluetieteen professori Hannu Katajamäki kirjoittaa blogissaan, ettei voi enää tukea hallituksen ajamaa kiisteltyä sote- ja maakuntauudistusta.
Katajamäen kannan muutosta voi pitää merkittävänä, sillä hän on tullut tunnetuksi vankkumattomana vahvojen maakuntien puolestapuhujana ja on tähän asti kannattanut hallituksen ajamaa jättiuudistusta. Katajamäki siirtyi pari vuotta sitten eläkkeelle monikymmenvuotisen aluetutkijan uransa päätteeksi.
Hän kirjoittaa vielä viime päiviin asti olleensa vakuuttunut, että monista puutteistaan huolimatta uudistushanke pitäisi hyväksyä eduskunnassa.
Katajamäki kertoo ajautuneensa "ankaraan henkiseen painiin" oivallettuaan, miten perustavanlaatuisia puutteita ja ongelmia uudistus toisi.
– Jouduin tunnustamaan uudistuksen olevan siinä määrin sekavuutta täynnä, etten voi sitä enää aiottuna kannattaa.
Katajamäen mukaan Sipilän hallituksella oli lupaavat lähtökohdat.
– Niitä kuitenkin jäytävät keskustan maakuntamallin ja kokoomuksen sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapausmallin koplaus, osassa maata liian heiveröiset maakunnat ja luontaista toiminnallisuutta rikkovat maakuntarajat, erityisratkaisun puuttuminen pääkaupunkiseudulta, tietojärjestelmien integroinnin sekava valmistelu, verotusoikeuden puuttuminen maakunnilta, jonka seurauksena maakunnat ovat täysin keskushallinnon ohjauksessa eikä niillä ole itsenäistä päätösvaltaa.
Katajamäki toteaa myös, että usein väläytelty tavoite kolmen miljardin euron menosäästöistä aiheuttaa ainakin osassa maakuntia kestämättömän tilanteen.
– Rahoitusyhtälö on epäselvä. Maakuntien päättäjät uhkaavat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Valtion kehysbudjetoinnin sanelema säästäminen pakottaa keskittämään palvelut maakuntien pääkeskuksiin; maaseudulta palvelut karkaavat lopullisesti.
Kokonaisuutena on Katajamäen mukaan toteutumassa "hallinnollinen salto mortale, kuolonhyppy ilman turvaverkkoa".
– Kanveesiin uhkaa jäädä liian monta yksin jätettyä, epäselvyydessä ja voimattomuudessa sinnittelevää kansalaista.
Hallitukselle ei olisi häpeäksi vetää takaisin esitystään, vaan se olisi poliittinen sankariteko, Katajamäki kirjoittaa.
– Puutteellisen ja monin osin toimimattoman uudistuksen runttaaminen väkisin läpi eduskunnassa muutaman äänen marginaalilla välittämättä seurauksista kansalaisten ja aluekehityksen kannalta olisi arvostelukyvytöntä arvovallan politiikkaa.