Sahateollisuuden yritykset ovat investoineet merkittävästi viime vuosien aikana Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella. Jotta yritykset pystyvät kukoistamaan, tarvitaan toimintaympäristöltä ennustettavuutta.
Kesällä käytiin Euroopan unionin parlamenttivaalit ja vuoden lopussa Brysselissä valittiin uusi komissio. Suomen teollisuuden kannalta suuri kysymys on se, millaisella vimmalla tuleva komissio valmistelee uutta sääntelyä. Viimeisen viiden vuoden aikana nähtiin toinen toistaan epäselvempiä asetuksia ja direktiivejä, jotka eivät ole vahvistaneet eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä.
Euroopan ilmasto- ja luontopolitiikassa on tarkka paikka siinä, etteivät sen tuottamat aloitteet johda niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ympäristöllisesti kestämättömään tilanteeseen.
Metsäekonomian ja metsäpolitiikan professori Maarit Kallion hiljattain julkaistusta tutkimuksesta selviää, että maankäytön ja metsätaloussektorin ilmastoasetuksen (LULUCF) tavoitteiden saavuttaminen ja EU:n biodiversiteettistrategia vaatisi yli 130 miljoonan kuution vähennyksen EU-maiden sekä Norjan hakkuisiin verrattuna vuoden 2035 niin sanottuun perusuran mukaiseen kehitykseen.
Eniten tuhoa syntyisi sahateollisuudessa, jonka kotimainen arvonlisä on Suomessa kaikista tavaraviennin osa-alueista korkein. Sahateollisuudessa käydään ankaraa kansainvälistä kilpailua ja kyse on siitä, missä päin maailmaa tuotteet pystytään valmistamaan kannattavasti ja kilpailukykyisesti.
Sahateollisuudessa suomalaisten toimijoiden kilpailijoita ovat Aasian markkinoilla esimerkiksi venäläiset ja kanadalaiset. Euroopan unionin ei tule harjoittaa politiikkaa, jossa edellä mainitut maat ja heidän teollisuutensa keräävät hyödyn.
Suomalaisten päättäjien tuleekin tehdä töitä sen eteen, että puun saatavuus ei heikkene Suomessa eurooppalaisen päätöksenteon vuoksi. Erityisesti Oulun vaalipiirin päättäjien tulee olla hereillä. Mikäli puun saatavuus heikkenisi Suomessa, olisi se syöttö joko eurooppalaisten tai pahimmillaan Euroopan ulkopuolisten lapaan. Samalla Suomi pahentaisi omaa talousahdinkoaan.
Viime vuosien huonoimpia esimerkkejä EU:n sääntelystä on ennallistamisasetus. Suomessa hallitus on nyt käynnistänyt kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelun. On tärkeää, että taloudellinen toiminta ja luonnon tilan vahvistaminen yhdistyvät kansallisessa suunnitelmapaperissa, kuten arjen metsätaloudessa tapahtuu joka päivä.
Luonnon tilan vahvistamisen keinojen tuleekin olla kannustavia sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti hyväksyttäviä. Ennallistamissuunnitelman toimeenpano ei saa heikentää puun saatavuutta.
Työtä on paljon edessä sääntelyyn sopeutumisessa, mutta mitään ei olla vielä menetetty. Kestävä kasvu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella on edelleen mahdollista, kunhan ei vaan töpeksitä sitä ylisääntelyllä.
Tino Aalto
Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja