Jouduin ottamaan yhteyttä Pohteen kiireellisen päivystyksen numeroon. Alaselkä ja alavatsa oli melkoisen kivun ja kirvelyn kynsissä. No eipä hätää, kello oli vasta vähän yli puolenpäivän. Tämmöiset jutut ovat aina hoituneet joustavasti. Päivystyksessä katsotaan pissanäyte ja tulehdusarvot ja jos on syytä, niin antibiootti aloitetaan.
Eipä käynyt nyt enää niin. Aikaa ei herunut. Ohje oli mennä seuraavana päivänä pissanäytteen kanssa labraan. Sitten odotellaan herkkyysmääritystä pari päivää. Ja jos sattuu niin hyvä tuuri, että joku lääkäri katsoo vastauksen ja jos tarve on, niin kirjoitetaan lääke.
Joka on sairastanut virtsatieinfektion tietää miten tuskallinen se on. Kun odotat lääkitystä, niin kyllä tekee mieli manata Pohtee touhu. Tämä varmaan on uusi tapa karsia päivystyksiä, kun voi osoittaa, ettei siellä ole tarvetta sille.
En ole ainoa, jolle tämä kurjistamistouhu on tullut yllätyksenä. Enää ei tarvitse vaikeassa angiinassakaan lääkäriaikaa eikä mitään lähetteitäkään. Nehän paranevat ihan itsestään. Ainakin hauta korjaa tämänkin asian meidän ikäisillä.
Toivoisin Pohteen päättäjiltä nyt kykyä mennä sairaitten asemaan. Ei ole oikein, että Oulu imuroi rahat alueelta. Onhan se hieno sairaala, mutta jos tarvii apua, hankala on reitti sinne.
Minua pelottaa ajatella mihin tämä maa on ajautumassa. Näillä kuiviksi imetyillä reuna-alueilla kytee suuri tyytymättömyys, jopa vihan tunteita. Eihän meillä ole varaa toistaa vuoden 1918 tapahtumia. Eihän ole? Eihän!
Sirpa Koski
Haapajärvi