Menossa olevaa työtaistelua ei enää voi siksi kutsua, osapuolet ovat linnoittautuneet niin syvälle periaatteisiinsa, ettei se keskenään ratkea.
Hallitus lähti liikkeelle sillä asenteella, että selkävoitto ei riitä vaan lyödään tainnuksiin pitemmäksi aikaa. Sievemmästikin olisi voinut lähteä liikkeelle, vaikka oikeutetusti Suomen valtion velkaantuminen on saatava pysähtymään.
Vastapuolellakin riittää otsaa puolustaa saavutettuja etujaan huolimatta sen vaikutuksesta koko "onnellisen" kansan hyvinvointiin. Kyllä heidänkin täytyy ymmärtää, ettei velkarahalla kaikkia saavutettuja etuja voi säilyttää.
Ahtaalla on Suomi ollut ennenkin, ja silloin veljeä ei jätetty. Nykyisellä itsekkäällä asenteella veli ja siskokin saa jäädä, kun omia etuja puolustetaan.
Korkeakoulututkinnon omaava varhaiskasvatuksen opettaja taistelee päivittäin yhä haastavampien lasten kanssa, kun ahtaajat lähes kaksinkertaisella palkalla aiheuttavat lakkoilemalla yhteiskunnalle mittaamattomat vahingot.
Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset valitsevat johtajansa puolustamaan omia etuja. Ihmisillä on taipumuksia pyrkiä saavuttamaan henkilökohtaisesti jotakin arvokasta, ja varsinkin näillä johtajilla on kova halu saada sulka hattuun. Kyllä nyt sulan sijaan pitää kummankin osapuolen laittaa jäitä hattuun.
Nyt on ehdottomasti valittava ulkopuolinen neuvottelija kiistan ratkaisemiseksi. Mutta kuka voisi olla sopiva näin haastavaan tehtävään? Valtakunnansovittelija ei käy, kun kysymys ei ole työehtoneuvotteluista. Oikeuskansleri taas tulkitsee laillisuutta, ja tässä tapauksessa molemmat osapuolet pitävät toimintaa laillisina, kunnes myöhemmin asia eri oikeusasteissa käsitellään.
Nykyisistä tai entisistä poliitikoista ei ole apua senkään vertaa, he ovat sössineet niin monen asiat ja saanet aikaan vain epäsopua takinkäännöillään.
Kokemusta täytyy olla, joten eläkkeellä oleva kirkon palvelija, oikeusoppinut, pankinjohtaja tai muissa vaativissa yhteiskunnallisissa tehtävissä ”marinoitu” henkilö voisi tulla kysymykseen.
Kirkon puolelta emerituspiispa Eero Huovinen, oikeusoppinut Matti Tolvanen tai entinen pankinjohtaja Erkki Liikanen voisivat alkaa sovittelijaksi pyydettäessä. Varmaan on muitakin vastaavia, ja vahvoja naispuolisia henkilöitä löytyy esimerkiksi Suomen Pankista, Sitrasta tai yliopistopistomaailmasta.
Toimivat työmarkkinat perustuvat sopimuksiin. Nyt hallitus on sotkeutunut sille kuulumattomiin asioihin, ja lähtenyt yksipuolisesti muuttamaan sopimiseen perustuvaa mallia. Ehkä työnantajajärjestöt ovat painostaneet murtamaan tiettyjä epäkohtia, joilla he katsovat saavuttavansa etulyöntiaseman työmarkkinoilla. Ei ole kenenkään etu pyrkiä yksipuolisesti muuttamaan hyviä käytäntöjä.
Ollessani esimiehenä suurin ilonaihe oli päivittäinen luotto siihen, että työntekijät olivat työpaikalla sovittuna aikana. Työpaikoilla ei ole varaa pitää ylimääräisiä työntekijöitä, joten yhdenkin puuttuessa nilkuttaa koko tuotanto. Silloin kun asiat oli sovittu ammattiliitojen kesken, jokainen teki oman työnsä, niin sekä työntekijä että työnantaja olivat tyytyväisiä, ja ennen kaikkea työrauha säilyi.
Suomessa on jatkuva työvoimapula, eikä työnantajillakaan ole varaa ylimieliseen asenteeseen työmailla. Hyvä työntekijä on avainhenkilö yrityksen menestymiselle nyt ja tulevaisuudessa.
Tapio Lievetmursu
insinööri, Pudasjärvi