”Ainakaan sinne ei tule mitään vaaleanpunaista!” linjaa tulevan oman huoneensa värimaailmaa 6-vuotias Amanda Silvennoinen. Unelmien huoneeseen ovat tervetulleita kaverit, mutta ei pikkuveli – tietenkään.
Vielä toistaiseksi Amanda jakaa yhteisen lastenhuoneen pikkuveljen ja -siskon kanssa. Minna Kaunisvaaran ja Ville Silvennoisen viisihenkisen perheen kodissa tärkeintä onkin, että tilat toimivat ja yhteiseen oleskeluun, leikkimiseen ja pelailuun on mahdollisuus koko perheen voimin.
”Tuntuisi hassulta ajatella, että asuinneliöitä hukkautuisi tiloihin, joilla on vain yksi käyttötarkoitus. Esimerkiksi kodinhoitohuoneen sijasta meille tärkeämpää on, että keittiössä ja olohuoneessa mahtuu touhuamaan yhdessä. Pyykkihuollon voi hyvin hoitaa tilavassa kylppärissä”, Minna Kaunisvaara pohtii.
Tilavan yhdistetyn keittiön ja olohuoneen sekä kahden makuuhuoneen asunto vakuutti kotia etsineen perheen jo ensikäynnillä viisi vuotta sitten. Vaikka alun pitäen haussa olikin rivitaloasunto, oli vasta valmistuneessa kerrostalohuoneistossa sittenkin sitä jotain.
”Sijainti ja palveluiden läheisyys oli iso asia valinnassa.”
Silvennoinen ja Kaunisvaara tekivät asuntokaupat talon valmistumisen loppumetreillä, eivätkä ehtineet juuri vaikuttamaan asunnon pintojen viimeistelyyn. Neutraali 2000-luvun tyyli on osoittautunut joka tapauksessa toimivaksi kehykseksi persoonalliselle sisustukselle.
”Suurin osa kalusteista on kulkenut edellisistä kodeista. Hyvin vähän on ostettu tänne uutta. Yleensäkin tavaroita pyritään hankkimaan harkiten. Toki ekologisista, mutta ennen kaikkea käytännön syistä. Laadukas ja monikäyttöinen palvelee pitkään.”
Harkiten, itse tehden ja tuunaten, kierrättäen ja pikkuseikoilla ilotellen ei olekaan syntynyt mitään keskivertoa. Käsintehty ja klassikko ovat käytössä sulassa sovussa: Eamesin keinutuoli ja käsinkudottu räsymatto sopivat hyvin yhteen. Uusiin hankintoihin ryhdytään vain harkiten.
”Esimerkiksi lasten kerrossänky on peräisin minun lapsuudestani. Pitkäikäisiä huonekaluja on toisaalta pyritty hankkimaan muutenkin. Muokattava syöttötuoli, Stokken klassikkomalli Tripp Trapp on 6-vuotiaalla edelleen käytössä tavallisena ruokapöydän tuolina”, Kaunisvaara kertoo.
Sipauksella maalia sinne tänne ja yksityiskohtien pikku oivalluksilla vanhasta tulee uutta ja peruskaluste saa uutta ilmettä: huonekalujätin peruslipastosta tuli persoonallinen lastenkaluste, kun vetimet vaihdettiin värikkäiksi maalattuihin harjanvarren pätkiin.
”Puisia kalusteita on helppo uudistaa ja raikastaa vaikka maalaamalla. Lastulevyhuonekaluja meille ei ihan periaatteesta hankita”, Ville Silvennoinen kertoo.
Vaikka väkeä ja väriä perheessä riittää ja lasten maailma saa kodissa näkyä, on Kaunisvaara-Silvennoisilla aina pyritty myös siihen, että lasten takia ei tehdä erityisjärjestelyjä.
”Tärkeintä eivät ole neliömäärät vaan se, miten tilat toimivat. Meillä ei onneksi ole tarvinnut sulkea leikkejä pois yhteistä tiloista tai siivota tavaroita lasten touhuamiselta turvaan. Aikuisten tavarat ja lasten tavarat ovat erikseen ja yhteiset tilat pidetään viihtyisinä vaikkapa korjaamalla yhdessä leikin jäljet pois. Näin ainakin yritetään”, Silvennoinen virnistää.
Viisihenkisen perheen 69-neliöisessä kodissa myös huonekalujen kanssa toimii ’jotain esillä, jotain varastossa’ -periaate. Järjestystä ja välillä itse huonekalujakin vaihdetaan tarpeen ja mielialan mukaan: harkiten hankitut myös yleensä sopivat yhteen.
Lasten lelumaailman värikylläisyyden vastapainoksi valoisan kodin perusvärit ovat rauhalliset ja neutraalit – tällä hetkellä tehosteväreinä ovat musta ja valkoinen, jotka toistuvat monessa.
Toisin kuin moni muu lapsiperhe, Silvennoinen-Kaunisvaaran perhe ei haaveile omakotitalosta, ainakaan ensisijaisesti. Kerrostaloasumisessa on paljon hyviä puolia, ja tämänhetkisestä kodista ja talosta löytyvät kaikki tarpeelliset tilat ja toiminnot. Tosin aina löytyy myös kehitettävää.
”Edelleen polkupyörien säilyttämiseen voisi olla toimivampiakin tiloja! Pyörävarastossakaan pelkät neliöt eivät riitä, vaan niiden täytyy myös toimia käytännössä”, myös laatikkopyörällä liikkuva Ville Silvennoinen painottaa.