Suomen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut edistämään toimivia asuntomarkkinoita. Silti sen viimeaikaiset linjaukset, erityisesti asuntomajoitustoiminnan lähes rajoittamattoman laajentamisen salliminen, kertovat toista tarinaa. Asuntomarkkinat eivät toimi, jos asumiseen tarkoitetut tilat valjastetaan kasvavassa määrin lyhytaikaiseen majoitukseen – käytännössä kotien keskelle sijoitettuun hotellitoimintaan.
Kun hallitus mahdollistaa asuinrakennusten muuttamisen tuottotarkoituksessa majoituskäyttöön ilman kunnallista kaavoitusvaltaa, se ei ainoastaan vaikeuta kohtuuhintaisen asumisen saatavuutta, vaan myös hajottaa kaupunkien kaavoituksen ja yhteisöjen toimivuuden. Myös julkisten toimivat investoinnit vaarantuvat. Tämä ei ole asuntopolitiikkaa vaan kapean sijoittajajoukon intressien edistämistä.
Monessa eurooppalaisessa kaupungissa on jo jouduttu puuttumaan tähän kehitykseen. Esimerkiksi Amsterdamissa, Berliinissä ja Barcelonassa lyhytaikainen asuntomajoitus on rajoitettu, osin jopa kielletty kokonaan, koska se nostaa vuokria ja vähentää pysyvien vuokra-asuntojen tarjontaa. Miksi Suomi kulkee toiseen suuntaan – vaikka seuraukset ovat nähtävissä?
Asunto ei ole sijoitusinstrumentti, vaan perusoikeus ja arjen perusta. Jos hallitus todella haluaa pitää kiinni tavoitteestaan toimivista asuntomarkkinoista, sen on annettava kaupungeille mahdollisuus säilyttää normaali kaavoitusmonopoli ja suojeltava asumiseen tarkoitettuja koteja markkinahäiriöiltä.
Toimivat asuntomarkkinat eivät synny sillä, että jokaisesta asunnosta tehdään minihotelli. Ne syntyvät pitkäjänteisestä politiikasta, joka asettaa ihmiset/asukkaat – ei pelkkää tuottoa hakevat toimijat – keskiöön.
Taina Torvela
ekonomi, kodinomistaja, Rovaniemi