Onko kaikki lehdessä painettu totta?
Lehdessä pyritään kirjoittamaan totta eli toimituksen tiedossa olevia tosiasioita. Toimittajan ammattitaitoon kuuluu, ettei häntä höynäytetä uskomaan palturia.
Mutta mikä on totta? Törmäsikö auto mieheen vai mies autoon? Vapauttiko Neuvostoliitto Viron vai miehittikö sen? Erilaiset näkökulmat muovaavat totuutta, ja hyvässä jutussa otetaan tämä huomioon. Toimittaja ei edes kuvittele edustavansa yhtä ja ainoaa totuutta. Hän pyrkii esittämään jutussaan asiat niin, että lukija pystyy rakentamaan tapahtumista niin totuudenmukaisen kuvan kuin se ylipäätään on mahdollista.Hyvä lehti erottaa selvästi faktat ja mielipiteet.
Kun Kalevassa seurataan jotain asiaa, siitä voi olla perättäisinä päivinä esillä kaksi aivan erilaista näkökulmaa. Sitoutumaton lehti voi katsoa onnistuneensa hyvin esimerkiksi silloin, kun sitä syytetään milloin demarien kannattajaksi, milloin kokoomuksen juoksupojaksi.
Mistä jutun tiedot hankitaan?
Jutun ainekset voi saada kokoon yhdellä haastattelulla, mutta useimmiten tarvitaan monia tietolähteitä. Tietoa hankitaan menemällä paikan päälle katsomaan tapahtumia ja jututtamaan ihmisiä, soittamalla, selaamalla nettiä, lukemalla kirjalllisia lähteitä - eli hankkimalla tarpeellista tietoa sieltä, mistä sitä vain ikinä saa.
Hyvään lehtimiestapaan kuuluu uutisen paikkansapitävyyden tarkistaminen. Joskus toimituksessa heitetään huulta, että taas lässähti mehevä juttu, kun sen todenperäisyys tarkistettiin. Usein totuus on huhua kuivakkaampaa.
Lähdesuoja on laissa määritelty, ja sitä toimittaja kunnioittaa. Toimittaja ei paljasta, keneltä hän on saanut tiedon esimerkiksi jostain väärinkäytöksestä. Ainoastaan oikeus pystyy velvoittamaan toimittajaa paljastamaan tietolähteensä jonkin raskaan rikoksen - esimerkiksi henkirikoksen - yhteydessä.
Kuka päättää, mitä lehteen kirjoitetaan?
Viime kädessä päätoimittaja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän ehtisi lukea kaiken lehteen menevän tekstin. Niinpä hänellä on oltava alaisinaan ammattitaitoista väkeä, joka tietää, mitä julkaistaan ja miten. Jos lehti haastetaan jutustaan käräjille, syytettyjen penkille joutuu usein sekä päätoimittaja että jutun tehnyt toimittaja.
Haastateltavalla on oikeus tarkistaa, että hänen sanomakseen merkityt sitaatit on kirjoitettu niin kuin hän haastattelutilanteessa ne sanoi. Usein haastattelut nauhoitetaan, mikä helpottaa sanotun muistamista.
Miksi Kaleva.plussassa ja Kalevassa on usein erilaiset tiedot?
Verkkolehti Kaleva.plussaa päivitetään jatkuvasti, mutta paperilehdessä on aina illalla viimeksi käytettävissä ollut tieto, joka on saattanut muuttua sen jälkeen, kun lehti on painettu.
Paperilehdestäkin voi joskus olla useita painoksia, joissa tieto tarkentuu koko ajan. Lappiin lähtevä Kaleva joudutaan painamaan pitkän välimatkan vuoksi aikaisemmin kuin Ouluun jaettava lehti, joten esimerkiksi myöhään saatavat vaalitulokset ovat valitettavasti usein paljon puutteellisempia Lapin-painoksessa kuin Oulun seudun lehdissä.
Kuinka moni tekee Kalevaa?
Jotta lehti saadaan aikaiseksi, tarvitaan toimittajia, valokuvaajia, graafikkoja, ilmoitus- ja tilausmyyjiä, painajia, jakajia.....
Emo-Kalevan toimituksessa työskentelee 115 ihmistä. Kaikkiaan sen palkkalistoilta löytyy 281 henkeä. Koko konsernin palkkalistoilta (mukaan lukien esimerkiksi paino ja jakelu) on 485 henkilöä. Kalevan lisäksi konserniin kuuluvat Forum 24 ja Lounais-Lappi.
Millaisella aikataululla lehti tehdään?
Toimituksessa sivujen on oltava valmiita kello 23.15. Painokoneet alkavat pyöriä noin kello 23.30-23.45, ja kahdessa tunnissa koko lehti on painettu.
Ensimmäiset lehdet lähtevät Kemin, Ylivieskan ja Kajaanin suuntiin pian puolenyön jälkeen.
Viimeisiä painokoneen sylkemiä lehtiä ryhdytään jakamaan Oulun kaupungin alueelle kahden jälkeen.
Mihin menee kaukaisin Kaleva?
Paperilehteä tilataan Tsekkiin asti.
Verkkolehteä seurataan ympäri maailmaa, esimerkiksi Australiassa.
Saako presidentti ilmaisen Kalevan?
Kyllä saa, sillä presidentin kansliaan lähetetään Kalevan vapaakappale.
Presidentti Tarja Halionen tuskin ehtii kovin paljon tutustumaan Idea- tai kallioparkkikeskusteluun, mutta kanslia seuraa tarkasti tiedotusvälineitä.
Miksi Kalevassa on mainoksia?
Kalevan tilinpäätös antaa selkeän vastauksen kysymykseen. Viime vuonna ilmoituksista kilahti Kaleva-konsernin kassaan 32,2 miljoonaa euroa, mikä tekee yli puolet (54,6 prosenttia) liikavaihdosta. Tilausmaksuja kertyi 16,2 miljoonaa (27,6 prosenttia liikevaihdosta). Pieni ajatusleikki: jos nykyinen 19 euron kestotilauksen kuukausimaksu nostettaisiin 57 euroksi, tuskin kovin moni tilaisi mainoksetonta Kalevaa.
Saako toimittaja ne tavarat, joista hän kirjoittaa?
Ei. Toimittajan ei saa ottaa vastaan jutun aiheena olevia tavaroita. Näin vältetään se tilanne, että toimittaja "kiittäisi" esimerkiksi kännykästä kirjoittamalla vain sen hyvistä puolista. Tästä samasta syystä esimerkiksi Oulun kaupunginhallituksen matkoilta juttua tekevät toimittajat eivät matkusta mukana kaupungin, vaan Kalevan kustannuksella. Eikä liikennetoimittaja Matti Heikura saa testaamaansa Mersua itselleen, vaan palauttaa sen ajelun jälkeen autokauppaan.
Miten nimensä ja kuvansa saa lehteen?
Lehteen pääsee, jos edustaa asiaa, jolla on yleistä mielenkiintoa. Tällaiset asiat voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä.
Monia haastatellaan heidän asemansa takia, kuten esimerkiksi ministereitä. Periaatteessa kuitenkin kuka tahansa voi päästä - tai joutua - lehteen, jos kohdalla osuu toimittaja, joka on juttukeikalla.
Nyrkkisääntö on, että päästäkseen lehteen pitää olla jotain sanottavaa. Tämä ei tosin päde useinkaan jo julkkiksiksi edenneisiin. Heidän näkymisensä lehdissä perustuu viihteeseen ja lehtien myyntiin; journalismin kanssa sillä on tekemistä vain satunnaisesti.
Onko haastatteleminen vaikeaa?
Voi olla. Erityisen vaikeaa se on esimerkiksi silloin, kun haastateltava ei halua tulla julkisuuteen jonkin arvostelua herättäneen päätöksen jälkeen. Ammattitaitoa vaatii myös ujon ihmisen haastattelu. Lyhytsanaisetkin ovat joskus jutun kannalta työläitä...
Paras haastattelu on sellainen, jossa toimittaja pääsee haastateltavan kanssa silmätysten. Silloin juttu on enemmän kuin pelkkiä sanoja: kehon kieltä, taukoja, kesken jääneitä virkkeitä, naurua, joskus myös kyyneliä.
Haastattelun peruslähtökohta on, että toimittajalla on taitoa paitsi kysyä myös kuunnella. Ja lopulta tiivistää esimerkiksi kahden tunnin keskustelu 3 000 merkin juttuun niin, ettei mitään epäselvää jää.
Jos ulkomailla sattuu esimerkiksi terrori-isku eikä lentokoneiden anneta laskeutua, miten te pääsette sinne jutuntekoon?
Toimittaja Ilkka Lappalainen on kokenut monia tiukkoja tilanteita.
Vuonna 1999 Kosovon sodan aikaan Lappalainen lensi yhdessä valokuvaaja Jarmo Kontiaisen kanssa Kreikan Tessalonikiaan, vaikka ei ollut mitään tietoa siitä, pääseekö sieltä Albanian puolelle Kosovoon.
Miehet pääsivät raja-asemalta Albaniaan, mutta sen jälkeen alkoivat ongelmat. Junat ja bussit eivät kulkeneet. Matkamiehet saivat monien vaiheiden jälkeen taksin, joka jopa majoitti heidät viikoksi kotiinsa. Riski oli suuri, mutta se kannatti ottaa, sillä taksimies osoittautui rehelliseksi kaveriksi.
Lappalainen on tehnyt muitakin ikimuistoisia työmatkoja. Kuten kerran Neuvostoliitossa helikopterin rahtitilassa yhdessä lehmänruhojen kanssa. Silloin lentokoneen käytön esti sumu, eivät terroristit - onneksi.
Tapaako toimittaja usein julkkiksia?
Käykö toimittaja usein juhlissa?
Pyydetäänkö toimittajilta nimmaria?
Kalevan toimittaja Carita Forsman haastattelee usein laulajia, näyttelijöitä, idolseja ja muita julkkiksia. Jari Sillanpää sekä J. Karjalainen ovat rentoja haastateltavia, sieltä toisesta päästä löytyvät esimerkiksi Ulla Tapaninen, Paula Koivuniemi ja Merja Larivaara.
"Ehei! Ei kukaan tunne minua, eikä pyydä minulta nimmaria", toimittaja Forsman nauraa. Eikä Oulussa ole paljon kekkereitäkään, toki joskus saattaa olla esimerkiksi jonkun elokuvan julkistamiseen liittyviä tilaisuuksia.
Jos julkkiksiin luetaan poliitikot, niin pitkäaikainen Kalevan toimittaja Markku Heikkilä on haastatellut melkein kaikkia mieleen tulevia, kuten esimerkiksi presidentti Mauno Koivistoa, Martti Ahtisaarta ja Tarja Halosta. Hankalin haastateltava on entinen ulkoministeri, kansanedustaja Erkki Tuomioja. "Häntä haastatellessa pitää olla koko ajan terävänä, sillä hän vastaa lyhyesti, eikä siedä tyhmiä kysymyksiä."
Oman kasvokuvan koristamaa kolumnia pitkään kirjoittanut Heikkilä pysäytetään joskus kadulla, kun joku haluaa keskustella hänen tesktistään, mutta koskaan häneltä ei ole pyydetty nimikirjoitusta.
Nuorelle toimittajalle pääsy julkkiksia vilisevään juhlaan voi toki olla elämys. Pitemmän päälle ne alkavat käydä työstä. Esimerkiksi Linnan juhlista riittää kertakokemus, sen verran hikinen ja hirmuista nopeutta vaativa juttu se on.
Mistä Jari saa aiheet piirroksiinsa?
"Seuraan ympäristöäni, uutisia. Ideat nousevat lehdistä, radiosta, televisiosta ja internetistä", Kalevan pääkirjoitussivulle piirtävä Jari Elsilä kertoo.
Joskus pilakuva syntyy hetkessä, joskus sen synnyttäminen on tuskallista. Kokeneena piirtäjänä Jari ei joudu paniikkiin, vaikka ilta lähestyy uhkaavasti, eikä piirrosta synny. Hän tietää, että aina toki jotain syntyy.
"Piirros ideoidaan aivan samoin kuin pakina tai kolumni. Pitää syntyä hyvä oivallus ja idea. Ennen kaikkea uusi, erilainen näkökulma."
Kaikista paras idea syntyy, kun hän yhdistää kaksi toisistaan riippumatonta asiaa. "Itse asiassa tämä on pilapiirroksen klassinen malli", Jari sanoo.
Esimerkiksi viime maanantain Kalevan pilapiirroksessa Jari yhdisti Pohjois-Korean ja pääsiäisen, joille ei ensi hätään näyttäisi löytyvän mitään yhteistä. Jarin piirroksessa huristelee Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-il trullina maan juuri laukaiseman raketin selässä.
Millainen koulutus toimittajilla on?
Kolmelta toimittajalla neljästä on yliopisto-, ammattikorkeakoulu- tai opistotason tutkinto.
Paljonko toimittaja saa palkkaa?
Työehtosopimuksen mukaan pienin toimittajalle maksettava palkka on 1 873 euroa kuukaudessa. 40 prosenttia toimittajasta tienaa keskimäärin 3 014 euroa kuussa.