Omaan jalkaan ampumista pidetään yksilölle vaarallisena, mutta yhtään järkevämpää se ei ole kansakunnalle. Piipun suuntaaminen omaan sääreen on nyt lähellä, kun Orpon hallitus vie läpi työperäistä maahanmuuttoa koskevia päätöksiään.
Perusristiriita on siinä, että hallitus lupaa edistää työperustaista maahanmuuttoa, mutta toisaalta päättää toimista, jotka heikentävät Suomen vetovoimaa tulijoiden silmissä.
Samaan aikaan monet yritykset tekevät otsa hiessä töitä saadakseen ulkomaiset osaajat vakuuttumaan siitä, että he ovat tervetulleita Suomeen. Haasteena ei ole yksin maahanmuuttopolitiikka, mutta sen kiristämisellä ei ongelmia pitäisi nyt lisätäkään.
Myönteistä on, että hallitus on yrityselämän jyrähdysten jälkeen tehnyt viilauksia hätäisimpiin linjauksiinsa.
Yksi hallituksen suunnitelmista on ollut, että työttömäksi joutunut, työluvalla Suomeen tullut työntekijä saisi olla maassa vain kolme kuukautta ennen kuin lupa perutaan. Arkikokemus kuitenkin osoittaa, että yritysten rekrytoinnit kestävät esimerkiksi loma-aikojen takia usein pitempään.
Hallituksen vastaantulo on nyt se, että suoja-aika olisi erityisasiantuntijoille, johtajille ja start up -yrittäjille sekä yli kaksi vuotta maassa töitä tehneille kuusi kuukautta. Muun työlupaväen kohdalla aikaraja pysyisi kolmessa.
Linjaukseen on siten edelleen rakennettuna sisään oletus tulijoiden halusta jäädä yhteiskunnan tuen varaan elelemään. Sellaistakin tapahtuu, mutta samalla linjaus luo mielikuvaa yleisestä epäluulosta tänne saapuvia kohtaan.
Sisäministeriössä on työn alla esitys, jonka mukaan pysyvän oleskeluluvan saannin edellytyksenä olevaa asumisaikaa pidennettäisiin neljästä kuuteen vuoteen. Tämäkin vahvistaa käsitystä maasta, jossa tulijat ovat rasite eivätkä mahdollisuus.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen taannoinen tutkimus kuitenkin osoittaa, että kokoaikatyötä tekevät maahanmuuttajat tuovat enemmän verotuloja kuin synnyttävät tulonsiirtojen tarvetta. Näin, vaikka työntekijät tekisivät töitä alimmilla työehtosopimusten palkoilla.
Suomi on moneen kertaan mitattu maailman onnellisemmaksi maaksi. Maa on turvallinen, yhteiskunta on toimiva.
Silti Oulu, Helsinki ja Suomi joutuvat koko ajan kilpailemaan paremmin tunnettujen maiden ja metropolien kanssa. Jos intialaisella it-kyvyllä on valittavana myös Berliini, Amsterdam tai Barcelona, niin Helsinki kuin Oulukin joutuvat armottomaan vertailuun.
Mahdollinen muuttaja ei valinnassaan mieti Suomen kilpailukykyä, verokertymää tai kestävyysvajetta vaan sitä, missä tarjolla on paras elämä.
Oulu on omilla vahvuuksillaan pystynyt osaajia vielä kohtuullisesti houkuttelemaan. Sen jälkeen heidät pitäisi saada vielä jäämään seudulle. Lisäksi pitää toivoa, ettei tieto Oulun viime viikkojen väkivallanteoista kiirisi maan rajojen ulkopuolelle.