Mainos

Tiu­ra-Uis­ti­men Ari Yliol­li­ter­vo teki har­ras­tuk­ses­ta ammatin – nyt ou­lu­lai­nen uis­tin­sep­pä painaa 72-tun­tis­ta työ­viik­koa

Tiura-Uistimen yrittäjä Ari Yliollitervo tekee lähes kaiken myymistään tuotteista käsityönä omalla pajallaan

Tämän uistimen Ari Yliollitervo ottaa mukaan lohenpyyntiin.
Tämän uistimen Ari Yliollitervo ottaa mukaan lohenpyyntiin.
Kuva: Maija Pylväs

Kaikki alkoi siitä, kun isä vei jo 70-luvulla poikaansa Ari Yliollitervoa Tenolle lohenpyyntiin. Esimerkkiä antoi myös isoisä, joka oli aikansa menestynyt urheilukalastaja.

”Ihan sattumalta ei näissä hommissa siis olla. Kiinnostus kalastukseen on tullut verenperintönä”, 30 vuotta Tiura-Uistimen yrittäjänä toiminut Yliollitervo kertoo.

Lukion jälkeen tie vei opiskelemaan metsäteknikoksi. Kun Yliollitervo valmistui koulusta keväällä 1989 Suomessa oli lama eikä töitä heti irronnut, joten mies suuntasi kalareissulle pohjoiseen.

”Menomatkalla pysähdyin Kemissä ostamaan Tiuran 71:stä lohilusikkaa. Kultaseppä Teemu Ypy oli siihen aikaan Tiura-uistimien valmistaja ja hän sanoi, että nyt on sellainen tilanne, ettei kukaan ole ehtinyt tehdä uistimia tälle kesälle. Että joutaisi myydä koko putiikin pois. Olin aika hedelmällinen maaperä näille sanoille, koska minulla ei ollut mitään töitä tiedossa.”

Palattuaan kalareissulta mies oli tehnyt päätöksen: hän ostaisi oikeudet vuodesta 1881 käsityönä tehtyjen Tiura-uistimien valmistukseen. Kaupan hinnaksi tuli 120 000 markkaa.

”Siihen aikaan sillä rahalla osti omakotitaloja, ja minä sain pelkän brändin. Otin lainaa ja vanhemmat lähtivät takaamaan.”

Kahden miehen työt viikossa

Aluksi pajana toimi autotalli Oulun Kaukovainiolla. Sitten Yliollitervo siirtyi keskustaan, jonne hän perusti myös pienen kalastustarvikkeita myyvän putiikin.

”Siitä lähdettiin kasvamaan pikkuhiljaa. Piti alkaa kehittää tuotteita, kun vanhojen myyminen ei enää elättänyt.”

Ensimmäinen nykyaikainen uistin oli taimenen vetouisteluun kehitetty vetotiura. Sillä tuli 90-luvulla voitto vetouistelumaratonissa, mikä nosti Tiura-uistimien suosiota. Vuosi toisensa jälkeen uistinsepän käsissä syntyi useita uusia malleja eri tarkoituksiin.

Tänä päivänä yrityksen tilat sijaitsevat Limingantullissa. Asiakasmäärät ovat suurinpiirtein samat kesällä ja talvella, mutta kesämyynti kattaa koko vuoden myynnistä noin 70 prosenttia. Yrittäjä itse on ainoa vakituinen työntekijä, mutta työvoimaa palkataan sesonkiluonteisesti.

”Viikossa kertyy 72 työtuntia, eli teen kahden miehen työt viikossa. Kun on paljon käsityötä, on käärittävä hihat tai muuten ei putiikki pyöri.”

Koronakriisi on näkynyt myös tämän yrityksen tiskillä.

”Tietysti korona on vaikuttanut meihinkin, kun vanhempi väki ei ole uskaltanut tulla ostoksille. Nyt kun yrittäjilläkin on mahdollisuus anoa työttömyystukea, aion hakea sitä.”

Ulkomaanvientiä suunnitteilla

Suurin osa tuotteista valmistuu omalla pajalla, mutta esimerkiksi vaappujen pinnoitus tulee alihankintana.

”Ruotsista ja Norjasta on paljon kysyntää tuotteille, mutta näillä metodeilla en pysty kilpailemaan hinnoilla. Jonkinlaista ulkomaanvientiä on kuitenkin suunnitteilla.”

Aina kun mies ehtii, hän lähtee kalaan. Se on samalla sekä harrastus että työ.

”Ei kalastusvälineet kehity, ellei joku tutki ja kehitä niitä. Pääasiassa käyn lohenpyynnissä.”

Saaliinsa hän laittaa tietysti ruoaksi. Kalaa tuleekin syötyä lähes päivittäin.

”Melkein joka päivä syön suolakalaa. Kerran viikossa, yleensä sunnuntai-iltaisin laitan uunilohta tai paistan ahvenfileitä. Rautu on varmaan se kaikista paras kala.”