As Oy Oulun Revonpuisto, Revontie 3, Välivainio. Rakennus Oy Hartela,
Arkkitehtitoimisto Laatio Oy.
Asunto-osakeyhtiö Revonpuisto on alkua asuinkorttelille, joka valmistuttuaan ulottuu kolmensadan metrin mitalta Paulaharjuntien etelälaitaa pitkin. Kortteliin tulee rivi kerrostaloja Paulaharjuntien suuntaisesti, ja tästä kamman piikkien tapaan etelään ja kohti rautatietä osoittavat poikittaiset talot. Näistä kamman piikeistä Revonpuisto on läntisin, näitä tulee jatkoksi vielä kuusi lisää.
Radan puolella korttelia rajaa pysäköintialue, joka runsaan asuntomäärän takia on kaksitasoinen.
Välivainiota on totuttu pitämään pientaloalueena, mutta etelälaidallaan sen uusi ilme on hyvinkin kaupunkimainen ja enemmänkin sukua radan eteläpuoliselle Tuiralle. Siellä tosin rakentamistapa perustuu korkeisiin tornitaloihin, jotka on sijoiteltu maastoon väljemmin.
Välivainion puolella Tuiran metsälähiötä tapaileva kaupunkirakenne ottaa taas askelen kaupunkilaiseen suuntaan rakentuessaan tiiviiksi kortteliksi.
Kaupunkimaisuudelle on tällä sijainnilla perusteita, ollaanhan kävelymatkan päässä keskustasta. Pohjoisiin kaupunginosiin suuntaava kevyen liikenteen pääreitti sivuaa korttelia, sitä pitkin suihkaisee hetkessä Hupisaarten kautta keskustaan.
Ilmansuuntien puolesta uusi kortteli on suotuisa, sillä sisäpihat suuntautuvat etelään. Pihat ovat kuitenkin melko ahtaita, mihin nähden korttelin ulkopuolella olevat viherkaistat ovat runsaat.
Herääkin kysymys, olisiko parempi sijoittaa rakennukset reilun kaupunkimaisesti lähemmäs kadunvartta, jolloin pihat voisivat olla tilavampia.
Kolmenkymmenen metrin levyinen puistosuikale ei juurikaan suo virkistäytymismahdollisuuksia; jalkakäytävä ja pyörätie mahtuisi puuriveineenkin pienempään tilaan. Kymmenenkin metriä olisi puolestaan tuntuva lisä pihan puolella.
Revonpuistossa on kaksi porrashuonetta, kummassakin on kerrosta kohden neljä huoneistoa. Nykyiseen uudisasuntotarjontaan nähden yllättävin on talon pienin huoneistotyyppi, 33-neliöinen yksiö.
Siinä ei nimittäin ole saunaa lainkaan. Kun löylyhuone jää pois, on pari neliötä käytettävissä muiden tilojen hyväksi. Kun neliöitä on vielä yksiöksi reilunpuoleisesti, ovat tilat poikkeuksellisen avarat.
Olohuoneella on pituutta noin kuusi metriä, jolloin eteispäätyyn mahtuu hyvin vuode. Leveyttä on puolisen metriä vähemmän kuin aravatalojen perusolohuoneessa, mikä on syytä ottaa huomioon kalustusta miettiessä.
Keittokomeroa voisi jo kutsua keittiöksikin, vaikka sen pinta-ala jääkin alle huoneelta edellytetyn. Nimi ei keittokomeroa pahenna, siihen on saatu sovitettua toimiva kaapisto sekä tila pienelle ruokapöydälle.
Eteinenkin on väljä ja naulakkotilaa asunnon kokoon nähden riittävästi. Muuta säilytystilaa ei sitten olekaan. Olohuoneen perälle moni ehkä hankkii lisäkomerot.
Vielä yksi yllätys asunnossa on tarjolla. Kun avaa parvekkeen oven, vastassa on pelkkä kaide. Ranskalainen parveke on viehättävä, mutta ei korvaa tavallista parveketta.
Pienasunnoissa on viime aikoina nähty hyvinkin tilavia parvekkeita, jotka tuovat reilusti lisätilaa asuntoon. Toisaalta onhan tässä kyseessä jo sisätiloiltaankin tavallista väljempi yksiö. Eivät ne parvekeneliötkään ilmaisia ole; moni ehkä ottaisikin niiden sijaan hivenen lisää sisätilaa, jos valita saisi.
Revonpuiston yksiö tarjoaa oivan vaihtoehdon asukkaalle, joka haluaa uuden asunnon mutta on tilankäytön puolesta mielistynyt 1960- ja 70-lukujen yksinkertaisiin, mutta avariin asuntoihin. Sellaisia ei uudistuotannosta ole viime vuosina löytynyt.
Tämän asunnon voisi arvella sopivan esimerkiksi opiskelijalle. Sijainti keskustan ja Linnanmaan puolivälissä on edullinen, tilaa riittää omiin tarpeisiin ja vähän kavereillekin, eikä saunassa tulisi kuitenkaan istuttua saati parvekkeella, kun kesät ollaan töissä muualla.
Jouko Kunnas