Marja Straver-Nevalainen: Tiivistä ja matalaa, asuntorakentamista Alankomaissa. Rakennustieto 2006.
Suomi ja Alankomaat ovat ääripäitä Euroopassa. Pinta-alaltaan pienessä Alankomaissa asukastiheys on huimat 465 asukasta neliökilometrillä. Vastaava luku meillä on 17.
Tästä voisi päätellä, että hollantilaiset asuvat kerrostaloissa. Niin ei kuitenkaan ole. He asuvat kyllä tiiviisti, mutta harvemmin päällekkäin. Vallitseva rakentamistapa on meillekin viime vuosina saapunutta tiivistä ja matalaa.
Alankomaissa tiivis ja matala on ollut arkipäivää jo vuosisadan.
Tietoa ja esimerkkejä hollantilaisille niin tutusta rakentamistavasta löytyy Rakennustiedon uudesta kirjasta nimeltä Tiivistä ja matalaa, asuntorakentamista Alankomaissa.
Suomalaissyntyisen arkkitehdin Marja Straver-Nevalaisen tekemässä opuksessa on ongelmiakin. Eniten häiritsee kuvitus, etenkin monien valokuvien heikkotasoisuus. Myös runsaslukuisten pohjapiirrosten monenkirjavuus lisää visuaalista sekavuutta.
Aihe on kuitenkin ajankohtainen ja kirja tulee tarpeeseen.
Hollantilaiset asuvat lähekkäin. Me suomalaiset taas kaukana kaikesta, mikä on sekä kallista että ekotehotonta. Hajallaan asuminen lisää liikennettä ja siten kuluttaa uusiintumattomia energiavaroja ja tuottaa paljon kasvihuonekaasuja.
Ilmastonmuutos on totta ja siihen on reagoitava. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on yksi keino vähentää päästöjä. Onkin aika helppo ennustaa, että tiiviin ja matalan rakentamisen suosio lisääntyy myös meillä.
Kerrostaloasuminen ei ole yleistynyt Alankomaissa. Hollantilaisten mielestä on mukava asua lähellä naapuria. Toisaalta he arvostavat suoraa ulkoyhteyttä ja omaa pihaa, vaikka sitten pientäkin. Tämän mahdollistaa tiivis ja matala.
Kun on vähän tilaa, ovat tontit ymmärrettävästi pieniä. Kirjassa esiteltävissä omakotitaloissa ne ovat hyvin pieniä. Pikkuruiselle tontille sopii kuitenkin reilu talo, kun kerroksia on monta.
Omakotitalojen lisäksi sivuilta löytää meille tuttuja rivitaloja, mutta myös vieraampia asumismuotoja, sellaisia kuin kaupunkitaloja ja drive-in asuntoja.
Kaikissa esimerkkikohteissa on useampia kerroksia, yleensä kolme, parhaissa jopa viisi. Mukana ei kuitenkaan ole yhtään perinteistä kerrostaloa. Jos asuntoja on päällekkäin, niin jokaisella on pääsääntöisesti oma sisäänkäynti ja porrashuone.
Yhdessä esimerkissä omaa yksityistä porrasta noustaan ensiksi kolmanteen kerrokseen, jossa on ensimmäinen asuinkerros ja siitä vielä asunnon sisällä ylös neljänteen kerrokseen toista porrasta pitkin.
Toisessa kohteessa mennään hissillä kolmanteen kerrokseen, josta asunnon sisäistä porrasta laskeudutaan alas toisen kerroksen asuintiloihin.
Suomalaisen nykylainsäädännön mukainen esteettömyys ei näissä taloissa takuulla toteudu.
Mukana on toki myös sellaisia kohteita, joissa samassa talossa on pyörätuolipotilaan asuttavia hissillä kuljettavia yksikerroksisia asuntoja ja toisaalta useammassa kerroksessa olevia sisäportaallisia asuntoja.
Kirjan kiintoisinta antia ovatkin monilla eri tavoilla moneen kerrokseen jakautuvat asunnot ja niiden yhdistelmät. Esimerkit kertovat asuntorakentamisen kirjosta, josta meillä saa vain haaveilla.