Sairaanhoitaja Henna Järvinen syö kuin lintu. Hän siirtelee oliivit ja leikkopavut huolellisesti syrjään ja syö sen mitä pienestä annoksesta lautaselle jää: hiukan tonnikalaa ja salaatinlehtiä.
Silläkö hän aikoo pärjätä koko pitkän iltavuoron MM-kisojen dopingtestaajana?
Hennalta on turha udella, onko urheilijoita jäänyt kiinni testeissä. Ensiksikään hän ei sitä tiedä, ja toiseksi hän ei sitä suin surmin kertoisi, vaikka jotain tietäisikin.
Työhön kuuluu vaitiolovelvollisuus, mutta yleisellä tasolla siitä on lupa puhua.
Oulun yliopistollisessa sairaalassa leikkaussalihoitajana työskentelevä 29-vuotias Järvinen aloitti testiavustajana vuonna 1997.
"Kajaanilainen testaaja pyysi minut avustajakseen. Toimin kaksi vuotta avustajana, ja kun muutin Kajaanista Ouluun ja siellä oli tarvetta testaajille, sain valtuutuksen Suomen Antidopingtoimikunnalta."
Dopingtestaajia on Suomessa pyöreät neljäkymmentä. Heistä monet ovat Henna Järvisen tavoin terveydenhuoltoalan ammattilaisia.
Kokemattomat
urheilijat jännittävät
"Dopingtestaus tuo mielenkiintoisen lisän ja ulottuvuuden omaan työhön", Henna Järvinen toteaa.
MM-kisoissa testaajat työskentelevät pareittain ja heitä on suuri joukko työssä yhtä aikaa, mutta harjoituskaudella testaajan työ hyvin itsenäistä.
"Kun testimääräys on tullut, saan suunnitella sen tekemisen itse. Hankin taustatietoa urheilijan harjoituspaikoista ja -ajoista ja selvitän, että kyseinen henkilö on varmasti juuri se oikea. Sitten menen avustajan kanssa paikalle."
Testaaja tulee ilman ennakkovaroitusta, pyytämättä ja yllätyksenä. Eikö urheilijoilla ala housut tutista, kun viattoman näköinen pieni nainen tupsahtaa vierelle?
"Huippu-urheilijat tuntevat systeemin ja tietävät, että testaaja voi tulla koska tahansa. Suhtautuminen on yleensä hyvin asiallista. Kokemattomat voivat jännittää", Henna Järvinen kertoo.
Hän on viime vuosien aikana tehnyt noin 20-30 dopingtestiä vuodessa.
"Tavoitteena pidetään vähintään kymmentä testiä vuodessa rutiinin säilyttämiseksi."
"Tähän työhönei loppujen lopuksi liity mitään salamyhkäisyyttä", HennaJärvinen kertoo.
MM-kisoissa Henna on välillä päivystänyt Suomen Antidopingtoimikunnan infopisteessä vastaamassa kisayleisön kysymyksiin.
Testaaja ei
voi olla fani
Henna kertoo olevansa ujo ja varovainen.
"Oli aika pieni tyttö kun aloitin. Alussa minua jännitti, mutta kokemuksen myötä rohkeus on kasvanut."
Hennalla ei ole ketään urheilijaa, jota hän ihailisi ylitse muiden. "Tässä työssä ei voi olla urheilijan tai joukkueen fani. Katselen mielelläni jääkiekkoa. Yleisurheilun suhteen olen kaikkiruokainen."
Hän harrastaa itse kuntoilumielessä hiihtoa, tennistä, rullaluistelua ja lenkkeilyä. Puoliso Janne Järvinen on entinen pistooliampuja.
Saarelassa rivitalossa asuvat Järviset ovat todellinen oululainen mallipariskunta: vaimo sairaanhoitaja, mies Nokian insinööri.
Yhteinen harrastuskin heillä on, eikä ihan tavallisimmasta päästä.
"Metsästys", Henna kuiskaa ujosti.
"Meillä on kotona kaksi hirvikoiraakin. Kaksi hirveä olen kaatanut."
