Lihavuus ja sen mukana ilmaantuvat kansansairaudet ovat lisääntyneet huomattavasti maailmassa. Suomessa lihavuudesta johtuvien sairauksien arvioidaan nostavan terveydenhuollon menoja miljardeja euroja joka vuosi.
Siksi Suomen tapaisen kohtuullisen vauraan ja toimivan yhteiskunnan pitäisi kyetä puuttumaan jollakin tavalla ylipainoisuuden epidemiaan.
Keinoja on tiedossa yllin kyllin, mutta niiden hyödyistä ja sopivuudesta ollaan eri mieltä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n pääjohtajan Mika Salmisen mielestä paljon sokeria, suolaa ja rasvaa sisältävien haitallisten elintarvikkeiden verotusta tulisi kiristää. Myös Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee terveysperusteisia veroratkaisuja.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on puhunut valtion talouden näkökulmasta, että julkisen talouden yhdeksi korjauskeinoksi otettaisiin terveyden edistämiseen tähtäävä veropolitiikka. Ministeri uskoo, että kireämpi verotus paitsi nostaisi valtion verotuloja niin se myös purisi haitallisten elintarvikkeiden kulutukseen.
Verotus ei varmuudella tepsi terveyden edistämisessä. Valtion taloudellinen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimuksen mukaan terveyspohjaisilla veroilla voidaan ohjata kulutusta terveellisempään suuntaan vain, jos vero kohdistuu tarkasti yhteen tuoteryhmään ja verotettavalle tuotteelle on tarjolla läheinen ja terveellisempi korvaava tuote.
VATT osoitti, että virvoitusjuomien kohdalla tämä on onnistunut. Kun makeisveroa korotettiin sokerillisille virvoitusjuomille, niiden kulutus väheni. Samaan aikaan sokerittomien virvoitusjuomien vero säilyi ennallaan, jolloin niiden kulutus kasvoi. Makeisten tai jäätelöiden kohdalla makeisveron käyttöönotto ei vaikuttanut kulutukseen.
Yleinen terveysvero tarkoittaisi uutta valmisteveroa. Se ei kohtelisi verotukseen kuuluvan yhdenvertaisuustavoitteen mukaisesti elintarvikkeita kovin tasa-arvoisesti. Esimerkiksi konditorioiden liiketoiminta voisi vaikeutua, jos niille tärkeiden raaka-aineiden verotusta korotetaan.
Lisäksi laaja yleisvero asettaisi eri väestöryhmät eriarvoiseen asemaan. Pahimmillaan terveysvero edistäisi suurituloisten terveyttä, mutta haittaisi pienituloisia. Väittämä perustuu oletukseen, että hintojen noustessa ihmiset säästäisivät ensiksi terveellisimmistä ruoista.
Jos elintarvikkeiden kulutuksesta halutaan lisää verotuloja valtion kassaan, tehokkain tapa olisi kiristää ruoan arvonlisäverotusta nykyisestä 14 prosentista. Laajapohjaisen veronkorotuksen tuotto nousisi helposti suureksi. Ruoan arvonlisäveron nosto tietäisi korkeimpia hintoja elintarvikkeille, mikä iskisi enemmän pienituloisiin kuin rikkaisiin.
Veroista on vaikea saada yksinkertaista ihmelääkettä terveyden edistämiseen. Terveysveron eduista ja haitoista tarvitaan perusteellista keskustelua. Ehkä suomalainen puhe kaipaa silti eniten myönteistä asennetta terveelliseen ruokaan ja ruokailun iloon.