Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen (Pohde) päätös myydä Esko-potilastietojärjestelmä kansainväliselle yhtiölle herättää perusteltua pelkoa. Pohde omistaa Esko Systemsistä peräti 88,3 prosenttia.
Meille vakuutetaan, että kymmenen vuoden sopimus takaa jatkuvuuden, mutta tietotekniikan aikakaudella tällainen lupaus on naurettava. Järjestelmämuutoksia tarvitaan vuosittain, ja kun valta myydään ulkomaille, kuka enää kuuntelee suomalaista hoitajaa tai potilasta?
On käsittämätöntä, että Pohde myy järjestelmän, joka on toistuvasti valittu Suomen parhaaksi ja jota otetaan juuri nyt käyttöön Kempeleessä ja Limingassa. Tiedotteissa luvataan, että järjestelmä sujuvoittaa työtä ja automatisoi tehtäviä, mutta samalla meitä pyydetään päivittämään yhteystietoja digitaalisiin viidakoihin, joissa osaajaakin hirvittää.
Sama kankeus vaivaa jo nyt sote-kyytejä. Pohteen ja muiden alueiden omistaman Tervia Logistiikan kuljetuspalvelut ovat olleet otsikoissa taksimaksujen rästien ja saapumattomien kyytien vuoksi. On erikoista, että samalla kun hyvinvointialuejohtaja Ilkka Luoma toimii asiantuntijaroolissa, järjestelmätasoiset puutteet jättävät potilaat heitteille ja yrittäjät vaille tulojaan.
Entisenä työntekijänä tiedän, että järjestelmien kankeus on pois potilasajasta. Viranomaisten robottivastaajat muodostavat muurin hoidon eteen. Jos it-asiantuntijallakin on vaikeuksia digiajanvarauksen kanssa, järjestelmä on epäonnistunut.
Myyntipäätöksen taloudellinen aspekti on kaukokatseisuuden puutetta. Mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä, kun järjestelmä on vanhentunut ja tiedot hukassa? Kuka silloin maksaa laskun?
Sote-johtamisessa ei riitä insinöörin laskutikku, jos inhimillinen ja taloudellinen kestävyys puuttuvat. Olen itse selvinnyt vakavasta onnettomuudesta vuonna 1969 ja oppinut, että potilaan on nykyään oltava oman elämänsä arkistonhoitaja, koska järjestelmiin ei voi luottaa. Onko tarkoituksemme todella rakentaa hyvinvointialue, jossa ihminen on vain kohinaa bittiavaruudessa?
Ulla Ranta
Oulu