Olen huomannut, että vasta yliopistossa opiskellessani olen saanut kattavat valmiudet kaikenlaisen viestinnän retoristen vaikuttamiskeinojen ymmärtämiseen. Samalla olen oppinut käsittelemään kaikenlaista viestintää analyyttisesti ja kriittisesti.
Mielestäni retoristen vaikuttamiskeinojen sekä viestintään kohdistuvan analyyttisen lähestymistavan opettaminen kannattaa ajoittaa osaksi yläasteen tai lukion opetusta. Tämä onnistuu selkeimmin ottamalla Aristoteleen Retoriikka-teos osaksi retoristen vaikuttamiskeinojen opetusta.
Internetin ja sosiaalisen median palveluiden myötä retorinen vaikuttaminen on lisääntynyt ja monipuolistunut sosiaalisen median palveluiden myötä, mikä lisää retoristen vaikuttamiskeinojen opettamisen tarpeellisuutta. Vuonna 2016 voimaan tulleessa opetussuunnitelmassa Internetin viestintäympäristö on otettu huomioon siten, että tieto- ja viestintätaitoja opetetaan osana kaikkia oppiaineita.
Uusi opetussuunnitelma nojaa viestinnän opetuksessaan monilukutaidon käsitteeseen, jolla tarkoitetaan sitä, että kuvat, mainokset ja lyhyet videot nähdään analysoitavina teksteinä. Monilukutaidon opetuksen yhteydessä painotetaan myös moninäkökulmaisuutta sekä -kulttuurisuutta, minkä näen sopivan hyvin retoristen vaikuttamiskeinojen opettamiseen, koska viestintää on mielekästä tarkastella monesta näkökulmasta.
Retoriset vaikuttamiskeinot kattavat Aristoteleen Retoriikka-teoksen mukaan puhujan luonteeseen, vastaanottajan mielentilaan ja itse puheeseen liittyviä vaikuttamisen tapoja. Puheen osatekijät taas ovat Aristoteleen mukaan puhuja itse, puheen aihe ja puheen yleisö. Kyseiset käsitteet antavat pohjan, jonka avulla viestintää voi analysoida sekä viestinnän osatekijöiden että viestinnän vaikuttavuuden kannalta.
Näen retoristen vaikuttamiskeinojen ja analyyttisen otteen opettamisen tarjoavan nuorelle oppijalle monia hyötyjä. Ensiksikin retoriset vaikuttamiskeinot auttavat nuorta ilmaisemaan ajatuksiaan, ja vaikuttamaan kirjoitetun kielen avulla tekstin vastaanottajaan. Samalla nuoren kirjoitustaito paranee.
Toiseksi retoristen vaikuttamiskeinojen tunteminen kehittää nuorta kriittisenä kielenkäyttäjänä. Kolmanneksi analyyttinen ote kielen vaikuttavuuteen ja viestintään tekee nuorista tarkkaavaisempia kielenkäyttäjiä. Nuori pystyy näin ollen analysoimaan ja ottamaan osaa kokonaisvaltaisemmin kohtaamaansa viestintään, kun hän ymmärtää someviestien vaikuttavuutta korostavat yksityiskohdat.
Aristoteleen Retoriikka-teoksen voi ottaa osaksi yläasteen äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta. Lukio-opetuksessa taas retorisia vaikuttamiskeinoja voisi opettaa tekstitaitojen käsittelemisen yhteydessä. Vastaavasti filosofian pakollisilla kursseilla retorisia vaikuttamiskeinoja voi käsitellä osana käytännöllistä filosofiaa. Analyyttisen otteen ja retoristen vaikuttamiskeinojen opettamisen avulla nuoria kasvatetaan entistä analyyttisemmiksi ja kriittisemmiksi kielenkäyttäjiksi.
Aatu Ylisuvanto
Oulu