Massojen opinahjosta tuli värikäs pie­nois­kau­pun­ki

Oulun yliopiston sijoituspaikasta keskusteltiin aikoinaan värikkäästi. KUVA: Eljas Sallmén
Opiskelu 17.4.2007 9:59 | Päivitetty 17.4.2007 10:01
Kati Ronkainen
Siperialainen tehdas, uimahalli ja betonimöhkäle kaukana suolla, ovat sanoja, joilla Oulun yliopiston rakennuskokonaisuutta Linnanmaalla on vuosien varrella kuvattu. Kokonaisuus on ainutlaatuinen suomalaisen arkkitehtuurin historiassa: massiivista rakennusta halkoo käytävä, jota pitkin pääsee talon päästä päähän ja rakennusta on vuosikymmenten saatossa jatkettu ja jatkettu kunkin ajan ihanteiden mukaan.

Arkkitehtikilpailu ratkesi keväällä 1968, ja sen voitti arkkitehti Kari Virran luotsaama arkkitehtitoimisto. "Yliopisto oli niin suuri kokonaisuus, että kaupungin läheltä ei olisi löytynyt sille tarpeeksi suurta aluetta. Lähtökohtana oli, että rakennusta rakennetaan palasina vähän kerrallaan. Aluksi emme edes tienneet, kuinka laajalle rakennus loppujen lopuksi ulottuu", Kari Virta muistelee neljäkymmentä vuotta myöhemmin.

Sama arkkitehtitoimisto on toteuttanut myös myöhemmät "vuosirenkaat" eli rakennusvaiheet 2000-luvulle saakka. Kilpailuun tuli lähemmäs kolmekymmentä ehdotusta.

"Se suolle rakentamisen ajatus taisi johtua siitä, että joku virolainen astui alueella johonkin hetteikköön. Eihän siellä sen enempää suota ollut, vaan joitain kuoppia, joissa saattoi olla vähän vettä", Virta hymyilee.

Ennen arkkitehtikilpailua yliopiston sijoituspaikasta keskusteltiin värikkäästikin. Puheissa oli oli muun muassa pääministeri Johannes Virolaisen ehdotuksen mukaisesti, että kampus rakennettaisiin Virpiniemeen, maaseudulle. Alvar Aallon piirtämässä, niin kutsutussa Koskikeskus-suunnitelmassa 1950-luvulla yliopistorakennukset sijoitettiin puolestaan Hupisaarten ympäristöön. Myöhemmin todettiin, että yliopisto ei olisi mahtunut kaupungin kupeeseen.



Pienistä palikoista suuri kokonaisuus


Yliopistoa on rakennettu pala kerrallaan. Ensimmäiset neljä rakennusvaihetta tehtiin saman muotin mukaisesti: betonielementeistä tehtiin ikään kuin palikoita tai laatikoita, joiden tarkoituksena oli esimerkiksi muunneltavuus. Kaiken keskellä kulkee kävelykatu, joka yhdistää eri haarat ja ulokkeet toisiinsa.

Linnanmaan varhaisvaiheiden arkkitehtuurista pari vuotta sitten väitellyt taidehistorioitsija Juha Vuorinen tulkitsee Linnanmaan kävelykadun olleen ensimmäinen suomalainen kävelykatu, jonka varrella on kahviloita, ruokaloita ja luentosaleja.

"Ajan hengen mukaisesti ajateltiin, että kävelykadulla ihmiset pystyvät vapaasti kohtaamaan toisensa. Pyrittiin luomaan vapaamuotoisia tiloja", Vuorinen arvioi. Alkuperäisessä rakennussuunnitelmassa keskiväylän varrelle kaavailtiin myös asuntotorneja opiskelijoille, mutta yliopisto ei hyväksynyt tätä. Yksi asuntotorniryhmä rakennettiin kuitenkin kampuksen eteläpäähän.

"Ajatuksena oli, ettei kampukselta tarvitsisi poistua ollenkaan. Jotkut kritisoivat sitä, että opiskelijoita ei saisi sillä tavalla sulkea eristyksiin kuten luostariin", Kari Virta kertoo. Samantyyppisiä suuria kampuksia kaupungin ulkopuolelle rakennettiin samoihin aikoihin moneen Keski-Euroopan kaupunkiin. Myöhemmin rakennetut ostoskeskukset ovat matkineet malliltaan tuon ajan yliopistokampuksia.



Villeistä väreistä vaaleisiin sävyihin


Neljän ensimmäisen betonielementtivaiheen jälkeen rakennusmalli muuttui. "Päätimme, että pohjoinen ja eteläinen pää rakennetaan omalla, aikaan liittyvällä tavalla. Rupesi tuntumaan, että betonielementtejä tulee jo liikaa", Kari Virta kertoo. Tästä eteenpäin jokainen uusi vaihe tehtiin omana kokonaisuutenaan ja kukin laitos omanaan.

Uudemmassa, postmodernistiseksikin kutsutussa päädyssä opiskelevat kasvatustieteilijät ja humanistit. Väliin jäävä biologian laitos on vielä perinteisempää mallia, Virta arvioi. Myöhemmissä rakennusvaiheissa oli jo mukana arkkitehti Eino Leinonen. "Uuden puolen arkkitehtuuri on vanhaa pehmeämpää. Ajan hengessä ulkoseinät on päällystetty vaalealla klinkkerilaatalla", Leinonen kertaa.

Vanhan puolen kirkkaat värit maalattiin piristämään harmaata betonia, Virta puolestaan kertoo. Julkisivu oli harjattua betonielementtiä, joten esimerkiksi alumiinipellillä päällystetyt porrastornit maalattiin kirkkain värein. "Olen myöhemmin miettinyt, että ne ovat oikeastaan saamelaisten tai Lapin väriskaalaa: keltaista, vihreää, oranssia, sinistä ja punaista."

Kun niin kutsutulla betonipuolella oli muutama suuri massaluennointiin tarkoitettu sali, kasvatustieteellisen ja humanistisen tiedekunnan luentosalit ovat pienempiä ja käytäville rakennettiin pienryhmätiloja, joista oli kova puute.



Pyöräilyä pitkospuilla


Nuori matematiikan opiskelija Kalevi Mursula tuli ensimmäisten opiskelijoiden joukossa Linnanmaalle vuonna 1973, kun matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan ensimmäinen rakennusvaihe oli valmis. Mursula oli ehtinyt opiskella jo yhden vuoden yliopistolla kaupungissa. Uusi yliopistorakennus näytti opiskelijan silmään modernilta.

"Tämä näytti siihen aikaan tyylikkäältä, vaikka en ole kovinkaan visuaalinen tyyppi. Kirkkaat värit miellyttivät", nykyään avaruusfysiikan professorina Linnanmaalla työskentelevä Mursula muistelee. Hän asui pari ensimmäistä opiskeluvuottaan Oulun keskustassa, ja matka Linnanmaalle tuntu pitkältä. "Kuljin aika paljon pyörällä ja kyllä tämä tuntui kaukaiselta paikalta. Kaupungin ja Linnanmaan välissä oli kilometritolkulla tyhjää, kun kaupunki ei ollut vielä kasvanut."

"1970-luvun puolivälissä aloin riiaamaan vaimoani, joka asui Rajakylässä. Ainoa reitti, mikä meni Linnanmaalta Rajakylään, oli oikeastaan junarata. Loppu oli suota ja piti kiertää kaukaa ja ajaa pyörällä polkua pitkin. Vuonna 1976 entinen esimieheni Pekka Tanskanen kumppaneineen rakensi suolle pitkospuut, ja yliopistolle pääsi ajamaan lankkuja pitkin", Mursula kertoo.

Pelkistetty, tehdasmainen ympäristö heijasti sen ajan yhteiskunnallisia arvoja, Mursula arvioi. Sivistyksen kehdon ja älymystön koulutuspaikan piti olla samanlainen kuin minkä tahansa tuotanto- tai teollisuuslaitoksen. LVI-putket ja valokaapelikotelot on jätetty näkösälle ja suuret värinumerot ja kirkkaat värit opastavat kulkijaa, vaikkakin aloitteleva opiskelija harhautui usein väärille käytäville.

"Pääpaikat oli helppo löytää, mutta sivukäytävillä saattoi jo eksyä", Mursula sanoo. Vanhan puolen tasakatto saa professorilta huutia. "Jo alkuvuosina käytävämme varrella oli ämpärit lattialla, kun vettä satoi läpi katosta. Siihen aikaan ei tiedetty vielä mitään homeista. Aika jästipäistä touhuahan se on, että vaikka katteet ja eristeet uusittiin muutama vuosi sitten, katto säilytettiin tasakattona ja puolessa vuodessa käytävillä rupesi taas haisemaan", Mursula arvostelee.



Etäisyys epäilytti


Jos fyysisesti etäisyys kaupungin keskustasta tuntui pitkältä, se saattaa olla sitä myös henkisesti, Mursula sanoo. Hänen mielestään kampusyliopistoa on vaikeampi mieltää sivistysyliopistoksi. "Kaiken takana on massakoulutusajattelu. Kun yliopisto perustettiin suurena blokkina eristyksiin muusta maailmasta, sillä ei ole luontaista yhteyttä yhteiskuntaan", Mursula lataa.

Yliopiston säilyttämistä keskustassa toivoivat myös Linnanmaalle humanistisen tiedekunnan valmistuttua vuonna 1993 muuttaneet Sanna Karkulehto ja Miia Paani. Molemmat aloittivat suomen kielen opiskelunsa keskustassa Rauhalan kupeessa. Puolen vuoden jälkeen oli edessä muutto Linnanmaalle. Pääainekin vaihtui myöhemmin kirjallisuudeksi.

"Jos ajattelee yliopiston yhteiskunnallista palvelutehtävää, kyllähän tässä korostuu norsunluutorniajattelu, kun yliopisto on viety kauas muusta maailmasta", Karkulehto sanoo. "Toki tähän oli rakennettu viereen Technopolis, mikä ei ainakaan tuolloin meitä humanisteja kauheasti lohduttanut."

Toisaalta humanistiopiskelijat saivat muuton jälkeen kaiken opetuksen saman katon alla. "Aikaisemmin jouduimme menemään esimerkiksi puheopin tunneille Kontinkankaalle. Täällä opetus oli samassa paikassa, eikä tarvinnut siirtyä paikasta toiseen", Paani puolestaan kertoo.

"En yhtään ihmettele, että rakennus ristittiin aikoinaan uimahalliksi. Täällä on paljon valkoista, tilat kaikuvat ja ovat jotenkin kliinisiä", Paani jatkaa.

Karkulehto ja Paani arvioivat, että toisen kerroksen kahvila, niin kutsuttu Humukuppila oli harvoja 1990-luvun alun Oulun kahvilakulttuurin edustajia. Kuppila oli ja on edelleen tärkeä opiskelijoiden kohtaamispaikka. "Loppujen lopuksi ihmisethän tuovat rakennukselle sen hengen, vaikka ympäristö saattaisikin tuntua kolkolta", Karkulehto ja Paani summaavat.

Myös arkkitehtiosastolla keskusteltiin värikkäästi 1970-luvun alussa siitä, muutetaanko Linnanmaalle vai ei. Muuttoa vastustaneet arkkitehtiopiskelijat saivat tahtonsa läpi ja opiskelu hoituu edelleenkin keskustassa.



Peruskivi teknologiakaupungille


Aluekorkeakoulut olivat kiistelty hanke 1960-luvulla. Helsingissä niin sanottujen maaseutuyliopistojen perustamiseen saatettiin suhtautua karsaastikin. Rehtorina yliopistolla toiminut Erkki Koiso-Kanttila johti 1960-luvun puolivälissä toimikuntaa, jonka esityksen jälkeen yliopisto sijoitettiin Linnanmaalle. Kun Oulun yliopiston rakentaminen alkoi, ajatuksena oli, että tämän jälkeen Oulun kaupunki lähtee kasvamaan.

Yliopiston rakentaminen merkitsi peruskiven muurausta viereiselle Teknologiakylälle, arvioi Juha Vuorinen.

"Yliopiston rakentaminen oli suurin yksittäinen askel siinä, miksi Oulun on muodostunut sellaiseksi kuin se nyt on. Oulun yliopisto on merkittävin suomalainen sotien jälkeinen rakennus, ei ainoastaan arkkitehtuuriltaan, mutta yhteiskuntahistoriallisesti. Se kiteyttää monta hyvinvointivaltion ideaa", Vuorinen pohtii. Maa-aluetta varattiin yliopiston käyttöön Kuivasjärven pohjoispuolelle asti, mutta alueita ei otettu kuitenkaan käyttöön.

Viime vuosina 1970-luvun alun rakennuksia on remontoitu laajasti. Tiloja on muutettu laboratorioista kirjastoiksi ja muutama vuosi sitten julkaistiin myös rakennukset omistavan Senaatti-kiinteistöjen tilaama suojeluohjelma. Sen mukaan rakennusten alkuperäinen henki pitäisi säilyttää.

"On harvinaista, että noin nuorelle rakennukselle on tehty suojeluohjelma. Korjauksissa pitäisi ottaa huomioon se, ettei rakennusten luonnetta muuteta. Se pitäisi siis säilyttää sen kuuluisan siperialaisen tehtaan näköisenä", Juha Vuorinen sanoo.

Juttu aloittaa Kalevan juttusarjan, joka käsittelee Linnanmaan kampusalueen historiaa ja nykypäivää.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Lue lisää aiheesta

Kommentoi

Uutisvirta

6:22
Yön uutiskooste – Savon Sanomat: Siilinjärvi vaatii Attendolta selvitystä kuuden vanhuksen kuolemasta
6:00
Vanhuksen väkivaltaisuuteen vastataan osaamisella – taitava hoitaja osaa lukea muistisairaan käytöstä ja ennakoida tilanteita Lukijalta
6:00
Yrittäjyys on Suomen moottori Kaupallinen yhteistyö
6:00
Pikavippien mainonta muuttunut entistä aggressiivisemmaksi – ministeri Häkkänen: "Täysin harhaanjohtavaa ja houkuttelee velkakierteeseen"
6:00
Saako kala maksaa enemmän kuin liha? – "Kotimaisen kalan kulutuksen kasvua jarruttaa etenkin kalan saatavuus" Tilaajille
19.2.
Ministeriöiden työryhmä haluaa yhdistää kuntatyöntekijöiden ja yksityisillä työskentelevien eläkkeet yhteen järjestelmään
19.2.
Oulussa laaditaan teemayleiskaava kulttuuriympäristöille
14
Analyysi: Politiikasta vetäytyvä Anne Berner on yhden kauden tuulettaja – keskustaryhmästä lähtee jälleen yksi edustaja pois vapaaehtoisesti
5
Kiimingin Jokirannan koulukaava etenee, lukion ja kirjaston rakennukset osoitetaan suojeltaviksi
4
Raahen Laivan kultakaivoksella alkamassa yt-neuvottelut, neuvottelujen piirissä alle 50 henkilöä
4
Pikavippien mainonta muuttunut entistä aggressiivisemmaksi – ministeri Häkkänen: "Täysin harhaanjohtavaa ja houkuttelee velkakierteeseen"
3
Suomen Yrittäjien kysely: Enemmistö lisäisi paikallista sopimista työpaikalla –  "Matala työllisyysaste on suurin köyhyyden syy ja hyvinvoinnin uhka"
3
Ministeriöiden työryhmä haluaa yhdistää kuntatyöntekijöiden ja yksityisillä työskentelevien eläkkeet yhteen järjestelmään
2
Oulussa laaditaan teemayleiskaava kulttuuriympäristöille

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Tuulivaroitus maa-alueille: Koko maassa lukuun ottamatta Lapin maakuntaa sekä Pudasjärven, Kuusamon ja Taivalkosken kuntia pohjoisen ja luoteen välinen tuuli on voimakasta aamupäivästä alkaen, tuulen nopeus puuskissa 20 m/s.

Ajokeli on huono maan länsiosassa sekä Kymenlaakson maakunnassa tienpintojen jäätymisen vuoksi. Ajokeli on huono aluksi Lapin maakunnassa sekä seuraavissa Pohjois-Pohjanmaan kunnissa: Pudasjärvi, Taivalkoski ja Kuusamo jäätävän tihkusateen ja lumisateen vuoksi. Ajokeli on huono Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa lumisateen vuoksi.

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

20.2.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image