Heinäpään ja Limingantullin rajalla Siljonkadulla sijaitseva asunto-osakeyhtiö Siljonkatu 75 on jäänyt kuin vahingossa purkamatta kerrostalojen väliin. Taloa on ryhdytty rakentamaan vuonna1928 ja se on valmistunut kymmenen vuotta myöhemmin. Suojelupäätöksen se sai vuonna 2005.
Yhtä talon toisen kerroksen huoneistoista asuvat Virpi ja Tuomo Kurtti. He ostivat huoneiston vuosituhannen vaihteessa, mutta pääsivät remontoimaan sitä vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
Pariskunta on ehtinyt tavata yhden taloa rakentaneista timpureista, mittakirvesmies Antti Niemelän. "Hän kertoi, että työmaalla oli tarkka mestari, joka valvoi, että purut laitetaan tiiviisti eristämään taloa", Tuomo Kurtti kertoo.
Yksi talon alkuperäisistä asukkaista on puolestaan muistellut, kuinka hän oli katsellut ikkunasta, kun pikkupojat olivat raahanneet jotakin raskasta. Se oli räjähtämättä jäänyt pommi, joka räjähti yhtäkkiä poikien käsiin.
Asunto oli huonossa kunnossa, joten edessä oli aluksi valtava purkutyö. Esimerkiksi kylpyhuoneen ja saunan puolen alapohja jouduttiin purkamaan kokonaan, jotta sinne saatiin rakennettua nykyvaatimusten mukaiset kosteussuojat. Käyttökiellossa ollut uuni piti purkaa lähes alkutekijöihin. Nyt se toimii savuttamatta. "Seinien oikomisia on ollut paljon. Olen käyttänyt vatupassia, vaikka monet heittävät sen pois toivottomina, niin vinoja tällaisen vanhan rakennuksen seinät ovat."
Pariskunta miettii, että pitkäaikainen remontti vaatii myös naapureilta kärsivällisyyttä, niin tavaton määrä toisesta kerroksesta on raijattu kapeaa portaikkoa pitkin roinaa pois ja uutta kannettu tilalle. "Yhden kerran yksi naapureista tuli pyytämään, että heillä kun olisi ristiäiset, joten voisimmeko lopettaa vähäksi aikaa remontointia", Kurtti kuvailee.
Kurtit kiittelevät tuttavia, joilta monta hyvää ideaa sisustamiseen on syntynyt. "Suunnittelimme värejä, lattia- ja seinämateriaaleja Pekka Alalääkkölän kanssa. Pekka suositteli muun muassa tummaa tapettia eteiseen, koska seinästä otetaan helposti tukea, kun vaatteita puetaan. Tummaan pintaan ei jää herkästi jälkiä", Virpi Kurtti jatkaa.
Alalääkkölältä tuli idea saunan ja kylpyhuoneen laajennuksen naamioimiseen valetakan avulla makuuhuoneessa. Saunan puolella laajennus näkyy pyöristettyinä kulmina. Saunassa on vain puolitoista neliötä, mutta se vaikuttaa suuremmalta.
"Laitoin saunaan kuuden kilowatin kiukaan. Iso palomuuri ja lasiovi imevät paljon lämpöä. Sauna lämpiää puolessa tunnissa kylpykelpoiseksi", selittää isäntä.
Perusteellisen remontoinnin aikana sähköjohdot, viemärit ja vesijohdot on uusittu ja kaikki tekniikka on piillotettu rakenteisiin. Koti on sävytetty pehmeään ruskeaan ja beigeen. Entisestä muistuttaa oikeastaan vain selluloosalakalla aikoinaan käsiteltyjen alkuperäisten sisäkattojen laudoituksen patina.
Pariskunta kerää vanhoja huonekaluja, joten kotikin on sisustettu sellaisilla. Niitä on hankittu niin huutokaupoista kuin antiikkiliikkeistäkin.
"Isäntä on hankkinut kaikki kalusteet. Minä sanon vain viimeisen sanan", Virpi Kurtti nauraa ja kiittelee samalla miestään kärsivällisyydestä remontin teossa.
"Jos vanhaa remontoi, se vie aina aikaa ja aina löytyy töitä hidastavia yllätyksiä, joten työtunteja ei kannata laskea", isäntä toteaa vaatimattomana.
Talon alkuperäinen kattopelti huoltomaalattiin muutama vuosi sitten.
"Se on kunnon lootua ja kestää vielä pitkään. Nykyiset pellit tahtovat olla sellaisia, että ne maalataan ensin molemmin puolin ja sitten pelti vedetään välistä pois", Tuomo Kurtti laskee leikkiä.
Kurtit viihtyvät sinisessä talossa. "Tällaisessa taloyhtiössä on enemmän yhteisöllisyyttä. Kaikki vastaavat talon ulkoasusta ja pihasta."
