Todella upeaa, että Oulun teatteri uskaltaa tehdä vahvasti kantaa ottavaa teatteria, joka on totta. Näytelmää, Poikani joka katosi, on varmasti ollut raskasta tehdä. Näyttelijät ilmentävät rehellisesti ja aidosti niitä tunteita ja kipuja, mitä huumeet aiheuttavat.

Näytelmä läväyttää voimakkaasti meidän kaupunkimme huumeongelman katsojien eteen. Näyttämöllä näkee monikerroksisen, silti suoran läpileikkauksen huumeongelmasta niin käyttäjän kuin läheisten silmin. Yhteen näytelmään on saatu kaikki se epäusko, tuska ja hätä, mitä huumeet aiheuttavat. Huumeväkivalta ja pelko vyöryvät todellisena ja pelottavana lavalle. Häpeä tiivistyy yksittäisten ihmisten ympärille niin kuin se elävässä elämässäkin tekee.