Vaimoni suunnitteli jotakin yhteistä menemistä huhtikuun viimeiseksi päiväksi ja kysyi minulta, että oliko meillä kalenterissa mitään sovittua silloin. Tarkistin kännykkäni kalenterista ja totesin, että ei ole ainakaan merkittynä mitään.
Tosin huomasin, että olin tammikuun alussa laittanut tälle kyseiselle päivälle henkilökohtaisen asian, tavoitepainoni ja kilomäärän, jota en käy tässä yksilöimään. Sanoin vaimolleni, että tällainen merkintä täällä kuitenkin on ja kysyin, että mikähän tässä meni pieleen, kun toteutuma tällä hetkellä on kymmenen kiloa enemmän ja täsmälleen sama kuin tammikuun alussa.
Vaimoni ehdotti, että olisikohan syynä mämmi ja kuohukerma? Apropoo, siinä oli varmaan ainakin osasyy tähän tilaani. Olin nimittäin aloittanut karkkilakon, ja kaikki makea maistui. Kaupassa käydessäni olin pääsiäisen jälkeenkin näihin päiviin asti nostanut ostoskoriin mämmiropeen ja kuohukerman. Tällä hetkelläkin mämmiä on jääkaapissa.
Vaimo on varmaan oikeilla jäljillä, mutta en ihan allekirjoita sitä, että se tästä yksittäisestä seikasta johtuisi kokonaan. Arvelin vaimolleni, että on varmaan niin kuin sanot, mutta olisiko suurin syy siinä, että en muistanut aloittaa tätä operaatiota. Toimeenpano unohtui.
Täytyy skarpata ja kohtuullistaa tavoitetta. Tehdä uusi alku, mutta olla armollinen itselle. Eihän yli kuusikymppisen miehen liikkeiden tarvitse olla niin ternehisiä. Eikä kylkiluiden tarvitse tuntua kevyesti palpoiden.
Lauri Laukkanen
Oulunsalo