Kun asumisväljyys on viime vuosikymmeninä ollut tasaisessa kasvussa, merkitsee se samalla sitä, että vanhoissa kaupunginosissa väkiluku laskee. Tämä vaikuttaa esimerkiksi palveluihin. Kauppaa ei kannata pienelle porukalle pitää, eikä busseja ajattaa harvaväkisten kulmakuntien läpi. Vanhoilla alueilla ympäristö on valmis ja monelle ennestään tuttu; kysyntää uusillekin asunnoille on. Tähän vastaa muun muassa asuntoyhtiö Oulun Hollihaanpuisto, joka on noussut kulmakunnan maamerkin, Nuottalan asuinkerrostalon vierelle.
Oulu Oy:n työväen asunnoiksi rakennetun Nuottalan piirsi osuuskaupparakennuksillaan mainetta niittänyt Erkki Huttunen. Arkkitehtuurihistoriassa Nuottalaa ei juuri mainita, Huttusen SOK:lle piirtämät Oulun konttori Kansankadulla ja Toppilan mylly sen sijaan ovat tunnetumpia. On Nuottalankin hahmo kunnioitusta herättävä muistomerkki sen ajan tulevaisuudenuskosta, varsinkin kun talo sai uuden maalipinnan pari vuotta sitten.
Puistokadulta katsoen Nuottalan etupihaa on vasemmalla puolella rajannut matalampi kerrostalo. Hollihaanpuisto asettuu sen peilikuvaksi pihan oikealle sivustalle. Uudisrakennus täydentää siten oivallisesti kaupunkirakennetta.
Tiivistämistä on tukenut Nuottasaarenkadun poistaminen liikenteestä. Katualuetta ei ole kovin helppoa käyttää rakentamiseen, yleensä kadun alla kulkee putki jos toinenkin. Kadusta onkin tehty pysäköintialue, joka palvelee paitsi Hollihaanpuistoa myös viereistä Koiton korttelia. Autot on näin saatu pois suojellun puutalokorttelin sisäpihalta.
Hollihaanpuisto on asuntoyhtiönä pieni, neljässä kerroksessa on yhteensä 16 asuntoa. Tämäkin on täydennysrakentamiselle tyypillistä, suuria tyhjiä rakennuspaikkoja ei vanhasta kaupunkirakenteesta juuri löydy. Asukkaan kannalta pieni koko on plussaa, joskin rakennuskustannukset ovat hivenen korkeammat kuin suuremmissa yksiköissä. Ottaen huomion hyvän sijainnin merkityksen, kustannusero lienee marginaalinen.
Päätyihin on sijoitettu talon suuremmat huoneistot. Tarkasteltavana on rakennuksen keskiosan asuntotyyppi, 49,5-neliöinen kaksio. Asunnot avautuvat luoteeseen, mikä ei ilmansuuntana ole paras mahdollinen. Tässä tapauksessa suuntaus on kuitenkin kohti piha-aukiota, jota korkea Nuottala suojaa pohjoistuulilta.
Viidestäkymmenestä neliöstä ei ole tuhlailtavaksi, ja tilat onkin mitoitettu tiukoiksi. Lähtökohtana on selvästikin ollut pitää aputilat pieninä, jotta päätilalle eli olohuoneelle jää riittävästi neliöitä. Tupa onkin reilun kokoinen asunnon mittoihin nähden.
Eteinen ja saunatilat ovat pyörätuoliympyrän mitoittamassa minimissä ja sellaisina toimivat. Makuuhuone on pieni, siihen sopii parisänky, mutta ei muuta. Pitkä komerorivi kannattaa kuitenkin huomata, se tarjoaa pieneen asuntoon hyvät säilytystilat.
Sen sijaan keittokomerossa ahtaus on silmiinpistävä. Monella on mikroaaltouuni ja kahvinkeittimellekin tarvitaan paikka, ehkä myös leipäkorille. Varsinainen työskentelytila jää perin niukaksi.
Kalusteita on kuitenkin selvästi enemmän kuin niin sanotuissa minikeittiöissä, joissa samaan kaappiin on pakattu jääkaappi, liesi ja allastaso.
Kun keittiö rakennetaan vakiokalusteista, ei suurikaan tila tahdo riittää. Lähinnä työpaikkojen kahvihuoneissa esiintyvän minikeittiön ja pienen vakiokeittiön välimuodoksi pitäisi ehkä pienasuntoihin kehittää välimuototyyppi, sanottakoon sitä vaikka kompaktikeittiöksi. Riittäisikö siinä esimerkiksi yksi pesuallas tai kaksilevyinen liesi? Jääkaappeja ja astianpesukoneitakin on olemassa pienemmässä kokoluokassa.
Tässä keittiössä toimiminen on toki ripeää, kun turhia askeleita ei synny. Se edellyttää kuitenkin kurinalaisuutta. Likaiset astiat on heti laitettava tiskikoneeseen, ja kaapista esiin otetut tarveaineet on käytön jälkeen palautettava paikoilleen.
Ehkä tämä pakottaisi meidät tilavampiin pöytätasoihin tottuneet tarkistamaan työtapojamme. Eihän se isokaan työpöytä tahdo riittää, kun edellisviikkoiset sanomalehdet vaativat niin paljon tilaa.