Keski-ikäinen pariskunta on asuttanut omakotitaloaan jo parikymmentä vuotta. Talon ja koko alueen historia juontaa sota-ajan jälkeiseen Suomeen, joka sai naapuriapua lahden takaa Ruotsista.
Katujen nimet kertovat talvisodan taisteluista, ja talonkirja kertoo nykyisin yhden perheen kodin olleen alkuaikoina neljän ruokakunnan asuntona.
Nykyihmisten kodeissa tavaramäärä on aivan toista luokkaa kuin talon rakentamisvuonna 1940. Talon nykyinen emäntä on kehitellyt omaperäisiä säilytysratkaisuja niihin tiloihin, joissa säilytystilaa ei ollut ennestään.
Eteisessä ei loju kenkiä eikä pipoja ja hanskoja. Kaikki tarpeellinen on siististi kaapeissa ja punaisissa pillerirasioissa. Eteisen komistuksena on kehitysvammaisten toimintakeskuksessa kunnostettu vanha poljettava ompelukone, jonka pieniin vetolaatikoihin saa piilotetuksi yhtä ja toista pikkutavaraa.
Olohuoneen puisessa sohvassa varapatjat säilyvät näppärästi. Itse sohva on sitten isännän säilytyspaikka, jossa hän saa töistä tultuaan lueskella lehtiä ja kirjoja, emäntä naureskelee.
Huonekaluista suuri osa on hankittu käytettyinä kirpputoreilta ja huutokaupoista. Vanha matkalaukku on löytö Hailuodon kaatopaikalta. Barbie-nuket ovat saaneet vaatteilleen oivallisen säilytyspaikan kapsäkistä.
Vihreänsävyinen, vanha saksalainen piano on saanut persoonallisen säväyksen lampeteilla. Puutalo sopii erinomaisesti perheelle, jossa soitetaan ja lauletaan paljon.
Kodin seinille ripustetut taideteokset ovat enimmäkseen perheenjäsenten tekemiä tai lahjoja taidetta tekeviltä ystäviltä.
Talon asukkaat ovat halunneet säilyttää alkuperäisen, hieman sokkeloisen tilan. Rouvan mielestä silloinen tilanjako ja huonekorkeus ovat enemmän ihmisen mittaisia kuin nykyiset valtavan avarat ja korkeat tilat yksityiskodeissa. Hänen sisustustyylinsä on rentoa ja hauskaa. Hän ei suostu ottamaan sisustuksesta stressiä, vaan yhdistelee ennakkoluulottomasti uutta ja vanhaa.
Kellarikerrokseen on varattu tilaa pyykin käsittelylle. Kuumavesiputkien lämpö käytetään hyväksi vaatteiden kuivatuksessa. Talossa on maalämpö käytössä.
Olohuoneessa on kaunis, 1950-luvulla rakennettu takka, jonka isäntäväki haluaisi muuttaa varaavaksi jossain vaiheessa.
Talon remontoinnissa hankalin asia on ollut purkaa aikoinaan eristeenä käytetty asbesti.
Emäntä haaveili aikoinaan maallemuutosta ja luonnonmukaisesta elämästä ja muistelee talossa asumisen alkuaikoja 1990-luvulla, jolloin perheellä oli kesällä kolme kanaa pihalla kuoputtamassa.
Kananmunia saatiin omasta takaa, mutta kanat tahtoivat karkailla naapureitten pihojen puolelle. Kun lähdettiin mökille, kanat otettiin mukaan Saabin takakonttiin. Maalla ne saivat kuljeksia vapaina ilman aitausta.
Ulkoportaikon somistuksessa talon emäntä on jälleen käyttänyt luovuuttaan ja kekseliäisyyttään. Kun jukkapalmun elämä huonekasvina tuli tiensä päähän, runko saa vielä palvella pihakoristeena emännän verhoiltua sen luonnosta keräämillään aineksilla.
Omakotitaloasuminen kaikkine puuhineen täyttää käsillä tekemisen tarpeen ja tarjoaa sopivasti hyötyliikuntaa aktiivisille asujille.