Taulu sei­näl­le - hel­pos­ti

Taulu pitäisi ripustaa seinälle. Tarvitaan kiinnikkeitä. Mennäänpä rautakauppaan. Jahas - kiinnikkeitä onkin miljoona eri mallia. Mikä nyt avuksi? Kiinnittimien runsaasta valikoimasta löytyy sopiva joka tarkoitukseen.

Taulu pitäisi ripustaa seinälle. Tarvitaan kiinnikkeitä. Mennäänpä rautakauppaan. Jahas - kiinnikkeitä onkin miljoona eri mallia. Mikä nyt avuksi?

"Kyllä siinä terävämpikin nikkari menee helposti hämilleen, erilaisia kiinnikkeitä löytyy hyllystä tosiaan sen verran suuri määrä", naurahtaa rakentajapalvelumyyjä Timo Broman Jyväskylän Starkista.

Kiinnikkeistä asiakkaat kyselevät Bromanin mukaan paljon: millainen käy kiviseinään, millainen kantaa taulun tai vaikka ryijyn, tarvitaanko asentamiseen poraa ja niin edespäin.

Broman lohduttaa, että vaikka valikoima on laaja, ovat kiinnittimet toisaalta kehittyneet viime vuosina paljon. Joka paikkaan löytyy siis sopiva ja toimiva kiinnitin.



Alussa oli naula


Kaikista yksinkertaisin kiinnitysväline - sinitarran, teipin ja nastojen jälkeen - on naula. Perinteinen ja yhä varsin käyttökelpoinen monessa kohteessa.

Pieni ja huomaamaton naula kantaa hyvin kevyen koristetaulun. Lastulevyseinässä se toimii mainiosti, kipsilevyseinässä välttävästi, kiviseinässä tarvitaan jo kiviseinänaula, ja sille taas löytyy parempiakin vaihtoehtoja.

Lastulevyseinässä, tai puuseinässä ylipäänsä, naula siis pysyy hyvin ja kantaa kohtalaisen kuorman.

Kipsilevyseinään naulan voi lyödä, mutta kannattaa muistaa kipsilevyn hauraus. Mitään painavaa ei tällaisen naulan varaan voi ripustaa, eikä toisaalta sellaista, joka toistuvasti laitetaan naulaan ja otetaan siitä pois. Muutoin naula ja siihen ripustetut tavarat löytyvät ennen pitkää lattialta.

Kiviseinä taas on toisenlainen vastus, yleensä kova. Naulan lyömisellä saattaa irrottaa hyvän lämpäreen rappausta, eikä naula silti uppoa. Parempi vaihtoehto kiviseinään ovat esimerkiksi taulukoukut.



Sitten tulivat koukut


Taulukoukkuja on kymmeniä erilaisia: metallisia, muovisia, esiin tai piiloon jääviä, isoja ja pieniä.

Kätevimmästä päästä ovat pienet muoviset kiinnittimet, joissa itsessään on pari kolme lyhyttä teräspiikkiä. Mittaa kiinnittimelle oikea paikka, napauta vasaralla pari kertaa ja se on siinä.

Ennen naulaamista on jälleen paikallaan tutkia seinämateriaali.

Kiviseinään naulattava taulukoukku käy hyvin. Se istuu tiukassa ja kantaa melko isojakin tauluja.

Puisessa seinässä, esimerkiksi lastulevyssä, osa naulattavista taulukoukuista pysyy hyvin, osa kehnommin. Hyvä valinta on esimerkiksi parisenttisillä nauloilla kiinnitettävä messinkikoukku.

Hauraaseen kipsilevyseinään eivät naulattavat taulukoukut oikein sovellu. Jos niitä jostain syystä käyttää, ei niiden varaan kannata ripustaa mitään painavaa.



Joko saa porata?


Tähän asti kiinnitystöissä on pärjätty pelkällä vasaralla, ilman poraa. Välttämättömäksi kodinkoneeksi pora muuttuu, jos kipsilevyseinään haluaa kiinnittää mitään pientä koristetaulua painavampaa, tai jos vaikka arvotaulu nostetaan puu- tai kiviseinälle.

Kun reikä on porattu, laitetaan reikään muovinen niin sanottu proppu, ja siihen ruuvataan kiinnitin, joka on ruuvi tai koukku.

Kiviseinäproppu on se tuttu muovinen hylsy. Kun siihen ruuvaa koukun, tiivistyy proppu ympäröivää kiveä vasten, ja koukku pysyy tukevasti kiinni seinässä.

Kipsilevyseiniin tarkoitetut proput ovat tyystin eri maata. Yleisin malli - josta siitäkin löytyy lukuisia muunnelmia - on proppu, joka työnnetään seinälevyn läpi porattuun reikään, ja joka koukkua tai ruuvia proppuun väännettäessä kiristyy ja leviää levyn taakse kuin sokaksi ikään.

Kiinnittimien myyntipakkauksissa on usein kerrottu, kuinka raskaita kuormia kiinnittimet kantavat.