2h+k+s, 56,5 m². Myyntihinta 99 114 euroa, velaton hinta 165 000 euroa.
Oulun Caritas-alue on Karjasillalle Madetojan salin kulttuuritarjonnan ja Sisustajantorin huonekalukauppojen ääreen noussut asuinkorttelisto erityisesti ikääntyvien tarpeisiin. Tähän evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän rakennuttamaan kokonaisuuteen kuuluu myös noin vuosi sitten valmistunut Oulun Elegia, joka edustaa korttelin vapaarahoitteisia omistusasuntoja.
Alueen toiminta-ajatus perustuu oivallukseen siitä, että nykyeläkeläiset eivät suinkaan muuta kaupungeista luonnonrauhaan maalle, vaan hakeutuvat usein juuri päinvastoin omakotitaloista keskustan sykkeeseen. Toiminta-ajatusta tukee myös uusi Madetojanraitin alikulku, joka liittää Caritas-korttelit jalankulkureitillä Etu-Lyötyn kautta keskustaan.
Muihin Caritas-kortteleihin kohde liittyy mukavan suojaisaksi rajatun sisäpihan välityksellä. Pihan alle sijoittuu korttelin autohalli.
Elegian asunnot ovat enimmäkseen melko tavallisia kerrostalohuoneistoja. Erityisesti ikääntyville suunnatun kohteesta tekee mahdollisuus ostaa tarvitessaan Caritas-Kodin, siis varsinaisen palvelutalon palveluita, ja kyllä asunnoistakin muutamia erityispiirteitä löytyy.
Huoneistojen esteettömyyden taso vaihtelee, mutta kaikki täyttävät tietysti kerrostalorakentamiselle jo rakentamismääräysten asettamat mitoitukselliset vaatimukset. Lisäksi huoneistot ovat kynnyksettömiä ja keittiöissä uunit on nostettu lieden alta kaappiin. Astianpesukone sijoittuu tavalliseen tapaan työtason alle.
Makuuhuoneet suljetaan leveillä liukuovilla, mikä tuo asuntoihin väljyyttä. Seinän eteen liukuva ovi vaikeuttaa kuitenkin kalustamista makuuhuoneen puolella ja leveä aukko syö sohvan sijoittamismahdollisuuksia olohuoneessa. Parempi olisi käyttää ainakin seinän sisään työnnettävää ovityyppiä.
Makuuhuoneen liukuoviratkaisussa lienee ajateltu pyörätuolin käyttäjää, mutta parvekkeelle johtaa kalustettavuuttakin heikentävä sisään-ulos-aukeava ovi pelkästään ulosaukeavan sijaan. Myös huoneiston ovet porrashuoneeseen ovat esteettömyysmielessä hankalina pidettyjä kaksilehtisiä malleja.
Kaikista esteettömimmässä huoneistotyypissä on suuri, pyörätuolimitoitettu sauna, jonka lauteet ovat matalalla. Huoneiston keittiö on silti aivan muiden keittiöiden kaltainen, siis pyörätuolilla ei tasojen alle pääse.
Esimerkkikaksio havainnollistaa hyvin nykyistä esteettömyysajattelua, joka keskittyy erityisesti mahtumiseen ja vähimmäismitoitukseen. Asunnon pienimmätkin tilat tarvitsevat katkoviivoilla esitettyjen pyörähdysympyröiden verran tyhjiä neliöitä. Jos myös makuuhuoneesta halutaan oikeasti pyörätuolia käyttävälle asukkaalle sopiva, kasvaa nukkumisen ja peseytymisen vaatima tila varsin suureksi.
On selvää, että tällöin myös huoneiston koon täytyisi kasvaa. Jos näin ei tapahdu, voi käydä niin että olohuoneen neliöt uhrataan huoneiston muiden tilojen väljyyteen.
Kaikkialle määrätään mahtuvaksi vähintään pyörähdysympyrä, mutta sohvasta tai vieraista ei missään määräyksessä ole mainintaa.
Reiluuden nimissä täytyy kuitenkin todeta että tämän kohteen juuri tässä huoneistossa oleskelutiloja on tiivistetty voimakkaimmin.
Esteettömyyden etuja ei tietysti kukaan kiistä, mutta kyllä oleskelutiloihin pitäisi aina istuskeluryhmän mahtua. Ratkaisuksi ongelmaan on esitetty muun muassa että kaikkien asuntojen pitäisi olla kymmenen prosenttia nykyistä suurempia. Tällöin tilanne voisikin olla kaikin puolin voittoisa. Saisimme monipuolisesti kalustettavissa olevia, muuntojoustavia asuntoja, jotka palvelisivat hyvin elinkaariasumista.
Myös ikkunoiden alareuna voisi kaikissa asunnoissa olla matalalla. Istumakorkeudelta ulos näkeminen on kaikille kivaa, eikä lastenkaan tarvitsisi kasvaa ulos nähdäkseen ensin viisivuotiaiksi.
Tässä kohteessa ilon voisi ottaa matalalle ulottuvien ikkunoiden lisäksi irti myös toisesta ovesta koko huoneiston levyiselle hulppealle parvekkeelle.
Yleispätevän ratkaisun keksiminen erilaisiin tarpeisiin on aina vaikeaa. Jos tässä huoneistossa asuisi pyörätuolin käyttäjä, hän joutuisi luultavasti remontoimaan keittiöstä itselleen sopivan. Pyörätuolia käyttämättömän kannalta taas kaiken suunnitteleminen pyörätuoliesteettömyyden ehdoilla ja oleskelutilan pieneneminen tuntuu tarpeettomalta.
Ja entäs jos ihminen iäkkäänäkään ei koskaan joudu pyörätuoliin vaan tahtoisi vain ottaa tukea seinästä? Pitäisikö tukikaiteisiin ulottumisen näkökulmakin ottaa huomioon pelkän mahtumisen sijaan?