On tullut aika arvioida uudelleen pohjoismaisen yhteistyön peruskirja, Helsingin sopimus.
1950-luku oli pohjoismaisen yhteistyön kulta-aikaa. Saimme passivapauden 1952, yhteiset työmarkkinat 1954, sosiaaliturvasopimuksen 1955. Tuona vuonna myös Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon. Pohjoismaiden ministerineuvosto perustettiin 1971 ja Pohjoismaiden Investointipankki 1975.
Helsingin sopimuksen johdanto määrää: ”Sopimusosapuolten on pyrittävä säilyttämään ja edelleen kehittämään maiden välistä yhteistyötä oikeudellisella, sivistyksellisellä, sosiaalisella ja taloudellisella alalla sekä liikenne- ja ympäristönsuojelukysymyksissä.” Edelleen maiden ”on neuvoteltava keskenään niistä yhteisesti kiinnostavista kysymyksistä, joita käsitellään eurooppalaisissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa.”