Noin 40 vuotta sitten oli maailmanlaajuisesti vallalla käsitys, että mikrobien ja parasiittien aiheuttamat tarttuvat taudit on voitettu. Tämä perustui edeltäneen aikakauden erinomaisiin saavutuksiin, esimerkiksi mikrobien osoittamisessa taudinaiheuttajiksi, rokotteiden kehittämisessä, antibioottien käyttöönotossa, yhdistettynä yleiseen elintason kohoamiseen. Seurauksena oli vastasyntyneen eliniän odotteen huomattava kasvu.
Vuosisadan alussa oli eliniän odote Suomessa alle 50 vuotta, 50-luvullakin vielä alle 70 vuotta, kun se tällä hetkellä on miehillä noin 76 vuotta ja naisilla noin 82 vuotta. Lapsikuolleisuus on vähentynyt huomattavasti viimeisen sadan vuoden aikana elintason nousun ja hygienian parantumisen seurauksena, mutta myös infektiotautien vastaisella rokotusohjelmalla on ollut merkittävä vaikutus.
Tarttuvat taudit ovat kuitenkin edelleen suuri tappaja maailmanlaajuisesti. 1960-luvun lopulla ajateltiin, että infektioiden uhka on voitettu ja että syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, psyykkiset sairaudet ja yleiset elintasotaudit olisivat kaikkein tärkeimpiä tulevaisuuden haasteita. Nämä taudit ovat merkittäviä terveydenhuollon kuormittajia, mutta samaan hengenvetoon voimme todeta, että infektiotaudit eivät ole hävinneet keskuudestamme. WHO:n mukaan on vuoden 1967 jälkeen tunnistettu 39 uutta tarttuvaa tautia. Lisäksi monia vanhoja tauteja on tullut takaisin, jos mahdollista, entistäkin hankalampina.
Hyvä esimerkki uusvanhasta infektiotaudista on uhka influenssa A-viruksen aiheuttamasta pandemiasta. Influenssaviruksen tiedetään muuntuvan kaiken aikaa joko mutaatioiden takia hitaan varmasti, jolloin hieman muuttunut virus aiheuttaa muutaman vuoden välein aika hankaliakin epidemioita tai eri lajien viruksista voi muodostua uudenlainen influenssavirus, jossa yhdistyvät kyky tarttua ihmisestä toiseen, voimakas taudinaiheuttamiskyky ja muuntunut rakenne, joka suojaa sitä elimistön immuunipuolustukselta.
Juuri tällaista muuntunutta virusta nyt pelätään. Influenssavirus on hyvin tavallinen vesilinnuilla ja sioilla, mutta sitä tavataan monilla muillakin eläimillä. Jokaisella eläinlajilla on oman laatuisensa virus. Lintujen, sian ja ihmisen virukset saattavat aiheuttaa infektioita lajista toiseen ja näin syntyy mahdollisuuksia viruksen geneettiseen muutokseen. Mikäli tällainen muuntunut virus kykenee tarttumaan ihmisestä toiseen tullaan uhkatilanteeseen, jossa nyt ollaan: voimakasta tautia aiheuttava infektoiva virus, jolla maailmanlaajuisesti ihmispopulaatiossa ei ole immuniteettia. Miljoonat ihmiset sairastuisivat ja vaikka esimerkiksi vakavien komplikaatioiden tai kuolleisuuden osuus olisi matala, niin sairastuneiden suuri määrä aiheuttaa ongelmia.
Viime vuosikymmenet ovat tuoneet meille useita uusia tappajia: muun muassa immuunikatovirus hiv, aidsin aiheuttaja, uudet hepatiittivirukset, erilaiset verenvuotokuumeita aiheuttavat virukset sekä sarsia eli äkillistä vakavaa hengitystieoireyhtymää aiheutta virus. 40 miljoonaa ihmistä maailmassa kantaa hiv-tartuntaa. Muutamien vuosien kuluttua suuri osa näistä ihmisistä saa immuunikato-oireyhtymän, aidsin.
Köyhässä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa tämä uhkaa kokonaisten yhteiskuntien koossa pysymistä. Sarsin aiheutti vuonna 2002--2003 uusi virus, joka WHO:n johdolla pystyttiin hyvin nopeasti eristämään ja analysoimaan. Virus aiheutti lähes 8 500 tautitapusta, joista viimeinen, yhtä laboratorioperäistä tartuntaa lukuun ottamatta, todettiin kesällä 2003. Sarsin epidemiologia ja mahdolliset eläinisännät tunnetaan kuitenkin huonosti ja onkin mahdollista että tautitapauksia ilmaantuu uudelleen.
Monet viime aikojen uusista virustaudeista ovat vektorivälitteisiä zoonooseja. Mikrobit elävät tautia aiheuttamatta jossakin eläinlajissa ja kulkeutuvat vektorin, usein jokin niveljalkaisiin kuuluva laji, välityksellä toiseen eläinlajiin tai ihmiseen, joissa ne aiheuttavat taudin. Uusimpana tässä sarjassa on tietyn hyttyslajin välittämä jo Italiaan ehtinyt trooppinen kuumetauti Chikungunya-kuume. Uusia mikrobien aiheuttamia tauteja on aina ollut ja ilmeisesti niitä tulee myös aina olemaan, mutta viimeisen vajaan sadan vuoden aikana on tapahtunut suuria muutoksia, jotka ovat edesauttaneet ja nopeuttaneet uusien tautien ilmestymista ja leviämistä. Väestönkasvu on ollut huimaa, 1900-luvun alussa maapallon väestömäärä oli noin 1.6 miljardia ja nyt meitä on jo yli 6 miljardia ihmistä. Väestönkasvuun liittyy vielä voimakas kaupungistuminen, aina suurempi osa maailman väestöstä keskittyy kaupunkeihin.
Ympäristön ja ilmaston muutokset ovat uusien infektiotautien leviämistä edistäviä tekijöitä, ihminen siirtyy alueille, jotka ovat hyönteisten ja eläinten reservuaareja, lisäksi tulvat, kuivuudet ja nälänhädät lisäävät alttiutta infektiotautien leviämiselle. Maailma globalisoituu monessakin mielessä, matkailu on viime vuosikymmeninä suuresti lisääntynyt ja matkustus on nykyään hyvin nopeaa.
Yli kaksi miljardia ihmistä matkustaa vuosittain lentokoneilla nopoeasti paikasta toiseen. Maailman ympäri pääsee tarvittaessa nykyään alle kahdessa vuorokaudessa, kun se vielä muutama vuosikymmen sitten kesti monta kuukautta. Samalla nopeudella leviävät mahdollisesti myös uudet ja vanhatkin taudinaiheuttajat. Elintarviketuotanto globalisoituu ja ruokaketjut tulevat hyvin laajoiksi ja monimutkaisiksi, jolloin tuotteiden alkuperän jäljittäminen on vaikeaa. Terveydenhuolto muuttuu, teknologia lisääntyy, vastustuskyvyltään heikkojen potilaiden osuus lisääntyy ja mikrobilääkkeitten käyttö lisääntyy.
Kaikki nämä tekijät yhdessä aiheuttavat sen, että vaikka 1960-luvun lopulla elimme odottavan positiivisessa ilmapiirissä, jossa infektiotaudit olivat tulevaisuudessa vain pieni hallittavissa oleva ongelma, on meidän nyt nöyrästi todettava että taistelu mikrobeja vastaan ei suinkaan ole vielä päättynyt. Maailman eri osien välillä vallitsevan sosiaalisen ja taloudellisen epätasapainon tasapainottaminen sekä riittävä taloudellisten ja muiden resurssien panostaminen mikrobien, niiden aiheuttamien tautien sekä tautien ehkäisyn tutkimukseen on välttämätöntä pärjääksemme kamppailussa mikrobien kanssa.
Kirjoittaja on oululainen kliinisen mikrobiologian professori. Hän on työskennellyt kliinisen mikrobiologian professorina Oulun yliopistossa vuodesta 2004 alkaen. Vainio työskenteli kahdeksan vuoden ajan tutkijana Baselissa Sveitsissä. Lisäksi hän on toiminut Suomen Akatemian vanhempana tutkijana ja varttuneena tieteenharjoittana. Kirjoitus perustuu Oulun avoimen yliopiston Studia generalia -luentoon, jonka hän piti 7.11.2007.