”Tämä on ensimmäinen omistusasuntoni – tänne on ollut jotenkin luontevaakin panostaa enemmän, tehdä tästä oikeasti koti”, kertoo muotoilija ja putiikinpitäjä Tiina Meriläinen, jonka kahden huoneen ja keittiön pikkukoti Tuirassa henkii hurmaavalla tavalla talon rakennusvuosikymmentä. Vain tuore taide seinillä juoruaa, ettei eletä 50-lukua.
”Suurin osa huonekaluista on perittyjä ja oikeasti 50-luvun tavaraa. Miksikään retroihmiseksi en kuitenkaan tunnustaudu – huonekalut ovat sellaisia, joita olen tarvinnut ja jotka ovat miellyttäneet. Päivi Mikkolan moderni keinutuoli tuo kokonaisuuteen lisää kerrostumia.”
Alun pitäen Meriläisen ei edes pitänyt ostaa asuntoa. Ensivisiitille pikku kaksioon hän lähti ostoaikeissa olevan ystävänsä seuraksi. Ystävä kuitenkin haaveili saunasta ja muutenkin modernimmasta.
”Ihastun kertaheitolla. Ja niin siten tein kaupat.”
50-luvun kerrostalo on varusteltu aikansa hengessä. Kellarista löytyvät sauna sekä pesuhuone kuivaustiloineen, perinteiset häkkivarastot helpottavat säilytyspulmissa niin kellarissa kuin vintillä.
”Mielestäni tämän päivän ihminenkin pärjää tällaisessa talossa oikein hyvin. Oma pesukone mahtuu hyvin kylpyhuoneeseen, ja omaa saunaa en haikaile.”
Siinä missä kahden huoneen ja keittiö huoneistoissa saattoi aikanaan asua viisihenkinen perhe, tämän päivän yksineläjä harmittelee ainoastaan säilytys- ja vaatehuoltotilojen niukkuutta.
”Yhdelle ihmiselle tilaa on todella hyvin, ja toisaalta vieraita käy paljon ja hienosti mahdutaan isommallakin porukalla”, Meriläinen kiittelee.
Hyvässä kunnossa ollut asunto ei ihmeempiä remontteja kaivannut – vain makuuhuoneen tapetin Meriläinen laittoi uusiksi.
”Ajattelin, että yksi tapettiseinä voi olla, ja siinä tapauksessa sen täytyy olla jotain näyttävää ja voimakasta.”
Makuuhuoneen seinässä on dramaattinen punainen Birger Kaipiaisen Kiurujen yö. Vastapainoksi olohuoneen ja keittiön puolella tunnelma on suoraviivaisempi – violetinharmaat seinät luovat kauniit kehykset huolella valituille huonekaluille. Ikkuna avautuvat kanavalle päin, eikä maiseman peittona ole verhoja.
”Ihastuin asunnossa ennen kaikkea valoon. Ja maisemaan. Siksi en halua verhoja.”
Kaksion pohjaratkaisu on simppeli ja tilan tuntu neliöitään suurempi. Omaan rauhaansa jäävä keittiö tuo huoneistoon tavattomasti toiminnallisia neliöitä. Keittiön alkuperäiset kaapit ovat paikoillaan ja muistuttavat monilla maalikerroksillaan talon ja huoneiston historian vaiheista. 70-luvun henkiset puolukanpunaiset laatat ovat saaneet leikkisän parin Meriläisen enon vaimon kutomista kirkkaan vihreistä matoista.
”Tuossa väriyhdistelmässä on juuri sen verran retroa, joka minulle riittää. Enempi olisi jo ehkä liikaa”, Meriläinen pohtii.
Alvar Aallon suunnitelmaan asemakaavaan kuuluvassa talossa on kuluneena kesänä tehty parveke-, ikkuna ja julkisivuremonttia. Vanhan talon uudistukset herättävät jossain määrin ristiriitaisia tunteita.
”On tietysti sääli, että vanhaa joudutaan purkamaan, väistämättä hän se vaikuttaa myös ulkonäköön ja sitä kautta tunnelmaan. Mutta kyllä jo viime talvena huomasi, että ikkunoiden tiivistäminen omin konstein ei enää auta. Parvekeremontti puolestaan tehdään museoviraston valvonnassa, joten lopputulos on varmasti laadukas.”
Työkseen muodin ja designin parissa toimiva Tiina Meriläinen on tietoisesti rajannut kotinsa liialta värien, tekstuurien ja muotojen vaihtelulta, niitä kun näkee riittämiin töissäkin. Koti on rauhoitettu mahdollisimman selkeäksi ja yksinkertaiseksi. Pienieleisyys kertoo asukaan ajatusmaailmasta muutenkin.
”Kotona on tärkeintä rentoutua ja viihtyä – ei minulla ole aikaa eikä innostusta värkätä jonkun sisustuksen kanssa!”
Kun huonekalut ja muut kodin esineet ovat tarkoituksenmukaisia ja huolella harkittuja, kokonaisuus ei koristeita tarvitse. Monesta nykykodista puuttuva kirjahylly on Meriläinen olohuoneessa rohkeasti esillä.
”Kirjat ovat kivoja ja esineinä kauniita, ei niitä tarvitse mielestäni piilottaa pois näkyvistä. Sen sijaan pelkiksi koristeiksi hankitut esineet ovat sellaisia, joita en kotiini kelpuuttaisi.”