Olin vuosia siten SPR:n ystäväkurssilla, jossa tutustuin iranilaiseen naiseen. Hän oli tullut kurssille, koska halusi ryhtyä ystäväksi yksinäiselle vanhukselle.
Nainen kertoi, kuinka aikoinaan tullessaan Suomeen oli ihaillut maatamme – niin puhdasta, rauhallista ja turvallista. ”Kuin satumaa”, hän kuvaili.
Ajatus maastamme oli kuitenkin muuttunut, kun hän oli tutustunut suomalaiseen vanhustenhoitoon.